Jaanan sisältöä

Case 3 materiaalia

Lähde1:
Järvelä S., Häkkinen P., Lehtinen E (toim.). Oppimisen toria ja teknologian opetuskäyttö. (2006). Wsoy.

Lähde2: http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/yto/main.htm

Lähde 3: Sydänmaanlakka P. Jatkuva uudistuminen. Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen (2009). Talentum.

Lähde 4: Kurttila M., Laane T., Saukkola K., Tranberg T. Arvostus -valmentava kirja esimiehille (2010). Tammi

Lähde1.
Yhteisöllisestä oppimisesta poimittua sisältöä

Yhteisöllisen oppimisen kontekstuaalisiin resursseihin  kuuluu se konkreettinen ympäristö, jossa osallistujat toimivat; esimerkiksi toiset ihmiset, välineet ja esineet. Luokkahuonetilanteessa ryhmän toiminnassa konkreettiseen ympäristöön voisivat kuulua esimerkiksi opettaja, tietokone ja kirjat. s.129.

Yhteisöllinen vuorovaikutustoiminta

• osallistujat ovat sitoutuneet ja suuntautuneet yhteisen tehtävän suorittamiseen ja tiedon rakentamiseen
• kaikilla ryhmän jäsenillä on mahdollisuus osallistua tiedonrakentamiseen tasa-arvoisesti
• osallistujien huomio yhteisesti suuntautuneeseen ongelmaratkaisuun vaihtelee (horisontaalinen tai vertikaalinen työnjako)

s. 131-132

Lähteestä 2 poimittua:
Opettajan rooli on erilainen yhteistoiminnallisessa ja perinteisessä oppimisessa. Opettajan on ensinnäkin luovuttava opettajan roolista ja vetäydyttävä taka-alalle tarkkailemaan oppilaita ja tukemaan heidän kehittymistään kohti itseohjautuvuutta. Opiskeluprosessi on yhteistoiminnallisessa oppimisessa hidas ja vaatii opettajalta kärsivällisyyttä. Opettajan itsensä on oltava valmis aktiiviseen yhteistyöhön. Seuraavassa luettelossa on pelkistetysti esitetty yhteistoiminnalliselle oppimiselle luonteenomaiset piirteet.

Case 2 materiaalia

Tutkimuskysymys: Miten ymmärtävä oppiminen konkretisoituu oppijassa?

Lähteitä:

1. Oppimisen teoriasta tukea tieto- ja viestintätekniikan pedagogiseen käyttöön, verkkomateriaali, H.Salovaara (2004)
2. Järvelä S., Häkkinen P., Lehtinen E. (toim.). Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. (2006) Wsoy.
3. Aittola T., Eskola J., Suoranta J. (toim). Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä. (2007) Tampereen yliopistopaino. Tästä erityisesti Elina Poikajärven artikkeli Aktiivinen opettaja ja passiivinen oppilas - vai toisinpäin?

Lähteestä 2 poimittua:

Metakognitiivinen tieto ja taito

Taitavassa oppimisessa tarvitaan sekä metakognitiivista tietoa että taitoa: toisaalta oppijan tulee sekä tiedostaa ajattelua että tarkoituksenmukaisesti hyödyntää tätä tietoa toiminnassaan ja toisaalta pyrkiä tiedostamaan miksi toimii tietyllä tavalla. Esimerkiksi tietäminen, että tehtävä on vaikea, voi johtaa oppijaa tarkkailemaan kongnitiivisia prosessejaan huolellisesti ja päinvaston - onnistunut kongnitiivisten prosessien tarkkailu voi johtaa tietämiseen,  mikä tehtävässä on vaikeaa tai helppoa (Moses & Baird 1999). Tosin taitavaan toimintaan saattaa myös liittyä, että jokin ajatteluun liittyvä toiminta on automatisoitu siten, ettei oppija välttämättä tiedä, miksi toimii tietyllä tavalla. Toiminta voi kuitenkin olla taitavaa metakognitiivista toimintaa siten, että tällä tavalla oppija suuntaa energiaansa vaativampiin toimintoihin. s41.

Metakognitiivisen taidon - kuten metakognitiivisen tiedonkin - osa-alueita kuitenkin tarvitaan oppimisprosessien jokaisessa vaiheessa. Esimerkiksi oppijat, joilla on tehokkaat metakognitiiviset taidot, tarkkailevat oppimistaan jatkuvasti, päivittävät tietojaan ja kehittävät tehokkaita suunnitelmia uuden oppimiseen (Everson & Tobias 1998). s46.

Motivaatio, emootiot ja oppiminen

Motivaation roolia oppimisprosessin kokonaisuudessda on pyritty hahmottamaan paitsi erilaisten teoreettisten käsitysten kautta, kuten tavoitesuuntautuneisuus, emootiot ja kiinnostuneisuus, mutta myös liitämällä motivaation  merkitys kognitiiviseen toimintaan. Tällöin motivaation roolia oppimisprosessin kokonaisuudessa kuvataan itsesäätelyteorioiden avulla. Taitava oppija on itsesäätöinen oppija (Boekaerts, Pintrich & Zeidner 2000). Tällainen oppija pyrkii säätelemään oppimistilanteen kognitiivisia, motivationaalisia ja emotionaalisia tekijöitä sekä ympäristöä, jossa oppiminen tapahtuu. Näitä yksilöllisiä oppimiseen ja opiskeluun liittyviä säätelyprosesseja kutsutaan itsesäätelyksi. Itsesäätely näkyy opiskelussa esimerkiksi silloin, kun opiskelija asettaa itselleen tavoitteita, arvioi omaa kykyään suoriutua vaativasta tehtävästä tai valitsee eri oppimistilanteisiin sopivia oppimisen strategioita. s62.

Oppimisen strategiat

Oppimisstrategioihin kohdistuva tutkimus on osoittanut, että oppijat, jotka käyttävät aktiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti oppimisstrategioita, saavuttavat parempia oppimistuloksia kuin opiskelijat, jotka eivät hyödynnä strategioita oppimisensa tukemiseksi (Pintrich & De Groot 1990, Weinstein & Mayer 1986, Zimmerman & Martinez-Pons 1986). Tutkimus on myös osoittanut, että tietyt oppimisen strategiat johtavat todennäköisemmin ymmärtävään oppimiseen kuin toiset. Oppija, joka ryhtyy tekemään tehtävää ajattelematta sen tavoitetta tai pohtimatta tapaa, jolla hän toimii, oppii todennäköisesti huonommin kuin opiskelija, joka asettaa itselleen tietoiset tavoitteet, suunnittelee omaa oppimistaan ja käyttää muissa oppimistehtävissä oppimiaan oppimisen taitoja. s 104.

MIETI (Sanna esitys)
Aktiivista tiedonrakentelua - ymmärtävä oppiminen

Case 1 materiaalia

Oppimistavoite "Visio opettajan adaptiivisen asiantuntijuuden kehittymisen mahdollistavasta työyhteisöstä"

Lähteitä:

Tulevaisuusnäkökulmaa, meneillään olevia selvityksiä:

Paaso A. (2010) Osaava ammatillinen opettaja 2010. Tutkimus ammatillisen opettajan tulevaisuuden työnkuvasta.

Linturi H., Rubin A (2011) Toinen koulu, toinen maailma, Oppimisen tulevaisuus 2030 Delfoi ympäristö

Linturi H., Laitio T., Rubin A., Sirén O., Linturi J. (2010).Oppimisen tulevaisuus 2030. Pilotointivaiheen raportti.

Pohjola K. (toim.) 2011. Uusi Koulu. Oppiminen mediakulttuurin aikakaudella.

Artikkeleita ja julkaisuja

Tynjälä P.(2006) Opettajan asiantuntijuus ja työkulttuurit

Hakkarainen K.(2006), Kollektiivinen älykkyys

Halkola T.ja Karvinen K.(2007), Opettajan mahdollisuudet työyhteisön ja yhteisöllisyyden kehittäjänä (klikkaa kohtaa "Avaa tiedosto")

Lehtijuttuja:

Suomen koulujärjestelmä tienristeyksessä, Taloussanomat 13.9.2011

Poimintaa yhteistä tuotosta varten

Tulevaisuuden opettaja ja tulevaisuuden koulu

Kirsi Pohjolan (2011) mukaan oppiminen on kaikkiallistunut.Oppilaiden kannalta mielekkäin oppiminen tapahtuu koulun ulkopuolella, kuten netissä ja muissa medioissa, kaverien ja sosiaalisen median kautta sekä harrastuksissa.
Kirjan asiantuntijat toteavat, että koulu ei nykymuodossaan pysty vastaamaan oppilaille mielekkäisiin oppimisen mallehin. Opettajien tulisi toimia ohjaajina, jotka vahvistaa opiskelijoiden luontaisia tapoja oppia ja tuottaa tietoa koulussa ja myös sen ulkopuolella.

Aila Paason (2010) tutkimus ammatillisen opettajan tulevaisuuden työnkuvasta osoittaa että toisen asteen ammatillisen koulutuksen profetio on muuttumassa.
Tulevaisuudessa voidaan puhua ammatillisen opettajan työnökuvasta, joka on dynaaminen, verkostoissa vuorovaikutuksen seurauksena joustava ja kehittyvä.
Tulevaisuuden ammatillinen opettaja on 1) alansa vastuullinen toimija ja kehittäjä, 2) koulutuksen ja työelämän verkosto-osaaja, 3) opiskelijan kohtaaja ja kuuntelija, 4) opiskelijan oppimisprosessin tukija ja ohjaaja sekä 5) työyhteisöllinen osaaja.

Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030 barometrin pilottivaiheen (2010) raportissa analysoidaan ja visioidaan oppimisen tulevaisuutta laajalla skaalalla.  Tarkastelua  on tehty neljän eri muutosteeman puitteissa, jotka ovat 1) arvot, merkitykset ja tavoitteet, 2) oppiminen, tieto ja taito, 3) toiminta, tilanne ja yhteisö ja 4) toimintaympäristö. Linkki raporttiin.

Raportin visiot tulevaisuuden toimintaympäristöistä vaihtelevat äärimmäisestä teknologisesta hyödyntämisestä niin sanoittuihin hitaan oppimisen tiloihin, joissa ei ole tietokoneita, ei verkkoyhteyttä eikä muutakaan teknologiaa lukuunottamatta ehkä liitutaulua, kyniä ja paperia sekä lehtiä ja kirjoja.

Kaikkia tulevaisuudenkuvia yhdistävänä tekijänä on jatkuva muutos. Opettajan adaptiivisen asiantuntijuuden näkökulmasta edellä kuvatut muutokset edellyttävät aktiivista otetta; oman alan substanssin seurantaa, verkosto osaamista, monitieteellisyyden hyödyntämistä, sosiaalista kanssakäymistä kaikkien koulun sidosryhmien kanssa ja niin edelleen. Kaikkea tätä tukee hyvä teknologinen osaaminen ja valmius jatkuvaan muutokseen.

Summa summarum voisi olla jotain näin... (+ Jannen kuva)

Opettajan adaptiivisen asiantuntijuuden mahdollistava työyhteisö rakentuu monimuotoisista työ- ja toimintaympäristöistä, jotka tukevat erityyppisten oppijoiden oppimista ja opettamista. Monipuolinen toimintaympäristö tukee verkostomaisen toiminnan edellytyksiä. Myös kouluinstituution ulkopuolella tapahtuvan oppimisen ymmärtäminen ja laajempi soveltaminen koulutyössä on tulevaisuudessa huomioitava paremmin. Jatkuva moniammatillinen reflektio, saman ammattialan vertaisverkosto, laaja sidosryhmätyskentely, hyvä teknologinen pohja ja aktiivinen ote omaan kehittämiseen tukevat jokaisen opettajan adaptiivisen asiantuntijuuden kehittämistä.