This is a Purot.net wiki
Pages
  • View:

Juhan porinat

Pohdintaa

Yhteisöllistä oppimista (collaborative learning) ja yhteistoiminnallista oppimista (co-operative learning) tutkiessa huomaa miten artikkeleiden iällä on merkitystä. Vanhoja artikkeita lukiessa yhteistoiminnallinen oppiminen vaikuttaa hyvinkin paljon samalta käsitteeltä kuin yhteisöllinen oppiminen.

Yhteisöllisessä oppimisessa kaikilla ryhmän jäsenillä on osittain päällekkäinen asiantuntijuus. Ryhmän jäsenillä on selkeä tavoite ja siinä pyritään jakamaan merkityksiä sekä rakennetaan yhteistä ymmärrystä aktiivisessa vuorovaikutuksessa toisten jäsenten kanssa (Dillenbourg P, 1999). Näin ryhmässä on pakko ulkoistaa omia ajatuksia ja pohtia miten toiset ihmiset käsittävät asioiden merkityksiä. Kriittinen ja rakentava suhtautuminen toisten ajatuksiin edesauttaa toimivaa ryhmäytymistä.

Yhteistoimminallisessa oppimisessa Sahbergin ja Leppilammen (Sahlberg, P. & Leppilampi, A. 1994) mukaan kysymys on yhdessä opiskelusta, jossa on jokin jaettu tavoite. Jokaisella on oma asiantuntijuus ja siinä otetaan vastuuta toisten oppimisesta. Painotetaan yhdessä oppimisen, jakamisen ja toisten auttamisen kulttuuria.

Pohdintaa: Onko nyt niin, että aluksi ryhmän toiminta on helposti yhteistoiminnallista ja kokemuksen kautta se muuttuu yhteisölliseksii? Aluksi opiskellessa pienryhmissä on selkeämmät säännöt ja vaaditaan paljon tukea. Sovitaan hyvinkin selkeästi kuka hoitaa minkäkin osuuden. Kokemuksen kautta tulevat yhteisölliset piirteet ja aletaan ottamaan vastuuta omasta ja ryhmän toiminnasta. Jaetaan omaa asiantuntijuutta ja kriittisesti sekä rakentavasti uskalletaan ottaa kantaa ryhmässä esillä oleviin asioihin.

Lähteet

Gillies, R., Ashman, A. (2000). "The effects of co-operative learning on students with learning difficulties in the lower elementary school." The Journal of Special Education, Volume 34, 19-27.

Sahlberg, P. & Leppilampi, A. 1994. Yksinään vai yhteisvoimin? Yhdessä oppimisen mahdollisuuksia etsimässä. Helsinki: Yliopistopaino.

Tolmie, A. Foot,H. Thomson, J. Sarvary, P. Morrison, S. Whelan, K. 2003. Co-operative Learning. Educational Leadership 58 (1) p. 24-27

Dillenbourg, P. 1999. Introduction: What do you mean by collaborative learning? Teoksessa P. Dillenbourg (toim.) Collaborative learning: Cognitive and computational approaches. Elsevier Science: Pergamon, 1-19.

Karlsson, L.& Riihelä, M. 1993. Ajattelu alkaa ihmetyksestä: Ryhmätyöstä yhteistoiminnalliseen oppimiseen. Helsinki: Painatuskeskus Oy.

Gillies, R., Ashman, A. (2000). "The effects of co-operative learning on students with learning difficulties in the lower elementary school." The Journal of Special Education, Volume 34, 19-27.

Tolmie, A. Foot,H. Thomson, J. Sarvary, P. Morrison, S. Whelan, K. 2003. Co-operative Learning. Educational Leadership 58 (1) p. 24-27

 

Yhteistoiminnallinen oppiminen

Discuss & brainstorm

Only members of this wiki are allowed to contribute to discussions. If you would like to participate in the discussion, send a membership request.

Yksi tärkeä pointti tulee vielä mieleen tuosta symmetriasta, vertikaalisuudesta ja horisontaalisuudesta, ja siihen törmään tuon tuostakin, kun työelämässä oppimisesta puhutaan: mistä ottaa aika yhteisölliseen oppimiseen, joka vaatii kommunikaatiota, siis aikaa, kun pitäisi hoitaa myös vertikaalisesti jaettu oma osuus yhteisestä kohteesta? Kumpi on tärkeämpää siis: se että opitaan oppimimaan (prosessi) vai se että saadaan aikaan hyvä tuotos? En malta olla mainitsematta tässä käyttöarvo-vaihtoarvoristiriitaa, joka näkyy usein juuri niin, että panos pitää laittaa peliin ensin, ja tuotos tulee tuonnempana, jos on tullakseen. Tämä voisi tarkoittaa vaikkapa sitä oppimisen kontekstissa, että ensin opitaan oppimaan yhteisöllisesti tuloksen kustannuksella ja uskotaan siihen, että oppimisprosessien parantuessa tuotokset myöhemmin ovat todella loistavia. Ei siis välttämättä vielä juuri tässä tehtävässä...
Karihanse Karihanse   (18.10.2011 17:37)
 

Tosiaan, mielenkiintoista! Tuohon horisontaaliseen ja vertikaaliseen työnjakoon törmäsin minäkin - en nyt juuri muista missä artikkelissa. Työnjako on tosiaan erilaista, aina (toivottavasti) toiminnan kohteen kannalta tarkoituksenmukaista. Yhteisöllisessä oppimisessa työnjaon pitäisi kaikitenkin olla mahdollisimman horisontaalista - sanoisin jopa, että se on eräänlainen edellytys yhteisölliselle oppimiselle. Työskentelyn eri vaiheissa uskoakseni voi olla välillä myös vertikaalista työnjakoa, mutta horisontaalisesti palaset pitäisi koota yhteen.

Osaamisen, taustan, koulutuksen, ajankäytön, oppimisen henkilökohtaisen mielen jne. vaihtelusta huolimatta oppiminen voi olla yhteisöllistä, kunhan vain on yhteinen käsitys toiminnan (oppimisen) kohteesta, ainakin jos uskomme ekspansiivisen oppimisen asiantuntijoihin.
Karihanse Karihanse   (18.10.2011 17:31)
 

Kiitos Elina tarkennuksesta :) Itsekään en pitäisi ryhmäämme täysin symmetrisenä, sitä pohdinkin tuolla tiivistelmässäni ja siitä olisi mielestäni hyvä keskustella. Toisaalta aloin nyt pohtia miten haastavaa on aikuisten opiskelijoiden kesken löytää symmetriaa, koska taustat ovat ehtineet luonnollisesti erilaisiksi. Ehkä pitäisi pohtia miten epäsymmetriasta huolimatta voisi syntyä yhteisöllistä oppimista..
akaarnie   (18.10.2011 10:55)
 

Käsittääkseni työnjako kuuluu olennaisesti sekä yhteistoiminnalliseen että yhteisölliseen oppimiseen, mutta se on niissä erilaista.

Yhteistoiminnallisessa oppimisessa puhutaan vertikaalisesta työnjaosta, mikä tarkoittaa sitä, että ryhmän jäsenet hoitavat kukin oman tehtävänsä ryhmätyöstä. Tämän casen osalta olemme toimineet näin, että olemme jakaneet selkeät osa-alueet kullekin. Jos tehtävänämme olisi työstää ryhmäessee, kokoaisimme yhteiseksi tuotokseksi kaikkien kirjoitelmat, mutta emme tuumaisi sitä sen kummemmin enää yhdessä.

Yhteisöllisen oppimisen kohdalla puhutaan horisontaalisesta työnjaosta, johon sisältyy kommunikointia ja yhteistä tiedonrakentelua. Ryhmän jäsenten tehtävät voivat mennä limittäin ja aika ajoin joku ryhmästä nousee tarkastelemaan työtä ikäänkuin yläpuolelta. Tarkastelijan rooli ei ole pysyvä vaan siihen voi tilanteen mukaan nousta kuka vain ryhmästä. Näin olemme toimineet aikaisempien casejen kohdalla. Mutta mielestäni se on johtunut pitkälti tehtävien rakenteesta, eikä niinkään siitä, että olisimme ryhmänä alkaneet niitä niin työstää. Yhteisölliseen oppimiseen kuuluu olennaisesti myös osallistumisen ja osallisuuden symmetria. En kuitenkaan ole varma, onko kaikilla ollut mahdollisuus osallistua kommunikointiin, kommentointiin tai ryhmän tehtävien tekemiseen symmetrian vaatimusten mukaisesti.
elinamaatta elinamaatta   (18.10.2011 10:06)
 

Tämähän menee mielenkiintoiseksi.. Tarkastelemieni artikkeleiden pohjalta en pitäisi työnjakoa välttämä niinkään pelkästään yhteistoiminnallisen oppimisen ominaisuutena. Yhteisöllinen oppiminen edellyttää sitä samalla tavalla. Meidän omaa toimintaa tarkastellen, niin tässä case 3:ssa me ensimmäisen kerran jaoimme vastuualueet mihin kukakin tutustuu. Aiemminhan olemme etsineet tietoa ikään kuin saman otsikon alle ja nyt muodostamme asiantuntijuuksia. Opimmeko me nyt yhteistoiminnallisesti ja aiemmin enemmän yhteisöllisesti? Tuskin yhden tekijän tarkastelu ratkaisee tätä kysymystä, mutta tuli vain mieleen :)
akaarnie   (17.10.2011 22:54)
 

Ulkoistaminen ja kommunikaatio ovat toistensa edellytyksiä, eikö totta? Onkohan tässä yhteydessä tavoite sama kuin oppimisen kohde, jota minä pidän yhteisöllisen oppimisen lähtökohtana? Uskoisinpa, että näin on. Oikeastaan sanoisin, että vasta, kun tavoitteesta on yhteisen kommunikaation ja neuvottelun pohjalta rakennettu yhteinen kohde, jonka sisällöstä ollaan kutakuinkin samaa mieltä, yhteisöllinen oppiinen pääsee alkamaan. Tuo neuvotteluprosessi ja yhteisen kohteen muodostuminen voisi olla juuri kuvaamasi kaltainen, pidemmänkin aikaa jatkuva siirtymä yhteistoiminnallisesta yhteisölliseen oppimiseen.
Karihanse Karihanse   (17.10.2011 20:07)
 

Tosi hyviä huomioita Juha! Saan näistä hyviä ajatuspolkuja myös pohdintoon. Kiitos!
elinamaatta elinamaatta   (17.10.2011 11:35)