This is a Purot.net wiki
Pages
  • View:

Päivin ja Susannan

Yhteisöllisen oppimisen määritelmä 1.

Kirjallisuudessa yhteisöllisellä oppimisella tarkoitetaan sellaista oppimista, jossa jokainen ryhmän jäsen pyrkii ratkaisemaan saman tehtävän ja tavoitteen. Ratkaisuun pyritään niin jaettujen merkitysten kuin yhteisen ymmärryksen rakentamisen avulla. (Dillenbourg, 1999). Arvajan ja Mäkitalo-Sieglin (2006, 126-130) mukaan yhteisöllinen oppimisen teoria pohjautuvat joko Piaget`n sosio-kognitiiviseen näkemykseen tai Vygotskin sosiokulttuuriseen näkemyksen. Oppimisen kannalta yhteisöllisyys on tärkeää siksi, että se käynnistää erilaisia kognitiivisia mekanismeja, jotka tuottavat yksilössä oppimista. Näiksi mekanismeiksi Arvaja ja Mäkitalo-Siegl (2006,131) lukevat mm. kysymisen, näkökulmien vertailun, selittämisen sekä yhteisen tiedon tuottamisen.

Aivan kaikki ryhmätyöt eivät ole yhteisöllistä oppimista, jonka edellytys on sitoutuminen tehtävän ratkaisuun yhdessä (eli tavoite ja tehtävä ovat yhteiset).  Vuorovaikutus yhteisöllisessä oppimisessa on luonteeltaan yhteistä merkitystä rakentavaa sekä vastavuoroista. Tämä tarkoittaa tilanteita, joissa ryhmän jäsenet neuvottelevat opittavan asian merkityksistä muodostaen samalla yhteisen tarkastelun kestävät perustukset. Yhteisöllisessä oppimisessa pyritään vastavuoroisuuteen, joka toteutuu kun kaikkien osallistujien kommentit voidaan rakentaa yhdeksi koosteeksi. Yhteisöllisen oppimisen avulla voidaan keventään kaikkien ryhmän jäsenten kognitiivista kuormaa ja samalla tukea jokaisen oppimista. Tämä mahdollistaa myös sen, että ryhmän yhteinen tuotos voi olla tiedollisesti parempi kuin yhdenkään ryhmän jäsenen yksilönä tuottama tuotos. (Arvaja, M. & Mäkitalo-Siegl, K. 2006, 125, 131-134 ja Vuopala, E. 2010, 44-45).

Toteutuakseen yhteisöllinen oppiminen vaatii oppimisyhteisön rakentumista. Osallistujilla pitäisi olla jollain tasolla yhteinen perusta (tietotaso), jotta ryhmä kykenee tarkoituksen mukaisesti työskentelemään ongelman ratkaisemiseksi. Yhteisöllisessä oppimisessa ryhmän tuottamaa lopputulosta tärkeämpiä ovat oppimis- ja työskentelyprosessit.  Työskentelyprosessissa olennaista on , että ryhmän jäsenet saavat tukea toisiltaan ja että yhteisöllisyys kyetään säilyttämään koko oppimisprosessin ajan. (Arvaja, M & Mäkitalo-Siegl, K. 2006 131-134).

 Lähteet:

Arvaja, M. & Mäkitalo-Siegl, K. 2006. Yhteisöllisen oppimisen kognitiiviset, sosiaaliset ja kontekstuaaliset tekijät: verkkovuorovaikutuksen näkökulma.  Teoksessa Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö.

Dillenbourg, P. 1999. What do you mean by collaborative learning?

Vuopala, E. 2010 Yhteisöllistä oppimista edistävät ja vaikeuttavat tekijät verkkokurssilla. Teoksessa: Tuovi 8: Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 2010- konferenssin tutkijatapaamisen artikkelit.

Vätys-ryhmän yhteisöllisen oppimisen realistista tarkastelua

Ryhmätyöskentelyssä on ollut näkyvissä oppimista tuottavia kognitiivisia mekanismeja, joita yhteisöllisyys käynnistää. Näitä ovat mm. vuorovaikutus, neuvotteleminen opituista asioista, vastavuoroisuus ja kommenttien koostamienn yhdeksi kokonaisuudeksi. Mutta onko ryhmätyöskentely ollut yhteisöllistä vai yhteistoiminnalista työskentelyä?

Ainakin AC-alustalla työskentely on tapahtunut vuorovaikutuksessa ryhmän jäsenten kanssa. Yhteisissä palavereissa on keskusteltu ja neuvoteltu kunkin opittavan asian merkityksestä, ja jokainen on saanut kommentoida ja kommenttien pohjalta on koostettu yhteinen lopputuotos.

Toisaalta taas jollakin muulla alustalla, kuten wikissä, toiminta on ollut enemmänkin yhteistoiminnallista. Jokainen ryhmän jäsen on työstänyt omaa vastuualuettaan, josta on ollut tiedollisesti yksin vastuussa. Näihinkin työskentelyvaiheisiin olisi kaivattu enemmän monipuolisempaa vuorovaikutusta, jolloin tuotoksesta olisi varmasti tullut parempi.

Yhteisöllisessä oppimisessa on tärkeää, että ryhmän osallistujien tietotaso on sama, jotta voidaan työskennellä tarkoituksen mukaisesti. Vätys-ryhmässä on opiskelijoita, joilla on erilainen koulutuspohja ja työtausta. Tämä on sekä haaste, että rikkaus. Ryhmässä on opiskelijoita joilla on jo aikaisempi yliopisto-, ammattikorkeakoulu-, opettaja-, nuoriso-ohjaaja, tutkija-, tai jokin muu -tausta. Toisille tieto- ja viestintätekniikka eri sovelluksineen on todella helppoa, toiset taas eivät ole kovin harjaantuneita tässä. Tehtävät tehdään kaikki eri tieto- ja viestintäteknisiä laitteita ja ohjelmia hyödyntäen, ja jos näitä ei hallitse, kuluu aikaa ja energiaa jo tähän paljon. Tämä taas hidastaa ryhmän etenemistä.

Ryhmäläisten olisi ehkä tärkeä muistaa ja tiedostaa, että loppujen lopuksi ryhmätöiden lopputulosta tärkeämpää olisi ymmärtää se, kuinka tärkeitä oppimis- ja työskentelyprosessit oppimisen kannalta ovat. Ryhmän yhteishenki on hyvä, ja tukea, sekä kannustusta kyllä saa ja sitä osataan antaa.

 

 

Discuss & brainstorm

Only members of this wiki are allowed to contribute to discussions. If you would like to participate in the discussion, send a membership request.

Keskustelimme kyllä jo näistä osittain torstaina, mutta ajattelin, että josko saisin vielä jotain tuohon reflektio-osioon.
Susanna   (05.11.2011 21:45)
 

Mitä mieltä olette ryhmämme työskentelyssä ryhmädynamiikastamme, vuorovaikutustaidoistamme, sitoutuneisuudestamme, motivaatiostamme ja metakognitiivisista valmiuksistamme?
Susanna   (05.11.2011 21:43)
 

Minä uskon, että hyvän oppimisprosessin lopputuloksena on hyvä tuotos. Hyvän oppimisprosessin tuotteistaminen vaan ei ole aina helppoa, jos oppimisprosessi on vielä käynnissä. Ja se on huono asia silloin kun deadline on seuraavana päivänä. Tästä syystä minulla onkin tapana tehdä itselle omat deadlinet, jotka ovat joko muutama viikko tai muutama päivä ennen varsinaista deadlinea. Näin varmistan, että ehdin tarkastella asiaa monesta näkökulmasta ja jäsentää oman näkemykseni. Sitten minulla on vielä joko se muutama viikko tai muutama päivä aikaa tehdä varsinainen tuotos. Mikäli en tee omia deadlineja ja suunnttele tehtävän työstämisvaiheita, sorrun vain suorittamaan ja asian oppiminen jää toisarvoiseksi.
elinamaatta elinamaatta   (30.10.2011 08:53)
 

Nyt tulikin moniulotteinen juttu: Voisihan ehkä ajatella, että jos sovitaan työnjako, että yksi tekee kaiken, toiminta on yhteisöllistä, kun kerran näin on yhdessä sovittu. No, ei kai sentään, vaan yhteinen ponnistelu kunkin osaamisen, ajankäytön ja motivaation kannalta parhaalla mahdollisella tavalla tuottaisi yhteisöllistä oppimista. Toiselta puolen, jos pelkkää lopputulosta ajatellaan, voisi ryhmässä olla yksi huippuasiantuntija, joka tosiaankin suvereenisti pystyisi tekemään huipputuotoksen. Toiselta puolen, eihän silloin kukaan muu oppisi välttämättä muuta kuin etäistä kunnioitusta huippuasiantuntijan osaamista kohtaan.

Pitäisikö siis todeta, että oppiminen on myös situationaalista, eli oppimisen muodot riippuisivat ajasta ja paikasta? Tällöin yhteisöllistä oppimista sovelletaan tilanteissa, joissa se on tarkoituksenmukaista.

Kriittisyys ja reflektio kuuluvat kyllä minustakin nykyiseen työelämään. Tällöin on tärkeää myös käsitellä virheet ja vastoinkäymiset järjestelmän tasolla, eikä yksilöiden tekeminä munauksina.
Karihanse Karihanse   (27.10.2011 19:02)
 

Mielestäni lopputulosta eli oppimista ei voi saavuttaa ilman riittävää motivaatiota opiskeluun. Kun ylläpitää oppimisprosessia, niin eiköhän se hyvä lopputuloskin synny.

Välillä haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi joutuu muuttamaan strategiaa. Itse yritän näitä ajatuksia aina sitoa entisiin tai nykyiseen työkontekstiin. Jotenkin tulee mieleen Rautaruukki ajoilta oppivan organisaation käsite ja miten työlästä siellä oli ylläpitää oppimisprosessia, koska hyvä lopputulos oli täysin välttämätön. Oppimisprosessiin sisältyi nykyisen toiminnan kriittinen reflektointi, uudistumiskyky ja uusien mahdollisuuksien hahmottaminen. Toiminnan tehokkuuden piti jatkuvasti parantua ja tärkeää oli ennakoida kilpailijoiden liikkeet. Sinänsä Karin kommentti hyvistä itsesäätelytaidoista pitänee paikkansa. Astan kommentista "voihan ryhmä saada aikaan hyvän lopputuloksen, jos yksi ryhmän jäsen tekee sen lähes kokonaan" tuli mieleen, että varmaan pienemmässä mittakaavassa toimii. Suuremmassa mittakaavassa oppimisprosessi jää mielestäni aika kapeaksi ja haluttuun pitkäntähtäimen lopputulokseen ei yleensä päästä.
saarju   (27.10.2011 17:32)
 

Vai olisko vieläpä niin, että hyvää tulosta ei tule ilman hyvää prosessia? Itsesäätöisen oppimisen arviointi onkin asia erikseen; mitenköhän arvioidaan itsesäätöistä oppimista, jos käytössä ovat vain arvosanat? Arvosanoilla on helppo arvioida lopputulosta, mutta miten arvioidaan prosessia?
Karihanse Karihanse   (27.10.2011 09:49)
 

Ajattelen myös, että molempi parempi, mutta lopppujen lopuksi jos toinen täytyisi valita, niin opiskelija varmaan hyötyisi enemmän oppimisprosessista kuin -tuloksesta.
Susanna   (27.10.2011 00:01)
 

Mielestäni olisi loogista, että hyvän oppimisprosessin kautta syntyy myös hyvä lopputulos. Oppimisprosessin ymmärtäminen toisaalta auttaa yksilöä arvioimaan omaa toimintaansa ja kehittymään myös jatkossa uusissa hieman vastaavissa tilanteissa. Jos keskitytään vain lopputulokseen, ei tällaista kehitystä ehkä synny..? Oppimistilanteet voivat toisaalta myös olla hyvin erilaisia ja lopputuloksen merkitys olla erilainen. Esimerkiksi omalle ryhmälle esitettävän esityksen epäonnistuminen tuskin aiheuttaa suurta vahinkoa, mutta jos kyseessä olisi asiakkaalle tehtävä työ, korostuu varmasti lopputuloksen merkitys.
Oppimistehtävää annettaessa voidaan aika paljon ohjata opiskelijoiden toimintaa esimerkiksi sillä, arvioidaanko pelkkää lopputulosta vai koko prosessia. Voihan ryhmä saada aikaan hyvän lopputuloksen, jos yksi ryhmän jäsen tekee sen lähes kokonaan. Oppimisprosessi ei ehkä silloin ole kuitenkaan hyvä eikä tarkoitettu.
akaarnie   (26.10.2011 20:30)
 

Jatkan vielä, Sanna Järvelän luentomateriaalista oppimisen motivaatiosta poimittua: Optimaalinen oppimisen motivaatio (Brophy, 1999) "Keskeistä ei ole tavoitteen asettaminen ja sen saavuttaminen, vaan se, että oppijalle syntyy osallisuus ymmärrystä edistäviin toimintoihin ja, että oppija ymmärtää sen toiminnan arvon."
Susanna   (25.10.2011 07:19)
 

Nopea kommentti vielä oppimisprosessikeskusteluun nStudy-lukemiston pohjalta:
"Tulevaisuuden menestyjiä eivät ehkä ole ne, jotka tietävät eniten, vaan ne, joilla on vahvat oppimisen itsesäätelyn taidot ja jotka pystyvät mukautumaan muuttuviin oppimisen tilanteisiin." Näin ollen prosessi siis tosiaan olisi tärkeämpi kuin lopputulos!
Karihanse Karihanse   (19.10.2011 19:57)
 

Auts, tuo on jo zeniä. Matka on tärkeää, ei perille pääseminen... joo-o, matkalla varmaan eniten oppiikin!
Karihanse Karihanse   (18.10.2011 19:55)
 

En usko, että oppimisprosessit ja lopputulos olisivat irrallisia toisistaan. Mutta sillä, kuinka vahva siden niiden välillä on, on suuri merkitys. Ajatellaampa vaikka, että tärkein tavoite on hyvän lopputuloksen tuottaminen. Jos se on tärkein tavoite, niin onko oppija ulkoisesti motivoitunut? Saadaanko se aikaiseksi siksi, että halutaan saada erinomainen arvosana, tai muuta hyväksyntää.

Mielestäni jo se, että oppija kokee, että oppimisprosessi on tärkein osa oppimista tarkoittaa sitä, että hän on sitoutunut tehtävään ja motivoitunut sisäisesti. Tällöin oppija ymmärtää myös lopputuloksen tärkeyden ja merkityksen koko oppimisprosessissa.
Susanna   (18.10.2011 19:50)
 

Huomaanpa, että tulin vahingossa pohtineeksi noita Elinan mainioita kysymyksiä jo toisaalla; siirränpä saman tekstin tähänkin. "Yksi tärkeä pointti tulee vielä mieleen tuosta symmetriasta, vertikaalisuudesta ja horisontaalisuudesta, ja siihen törmään tuon tuostakin, kun työelämässä oppimisesta puhutaan: mistä ottaa aika yhteisölliseen oppimiseen, joka vaatii kommunikaatiota, siis aikaa, kun pitäisi hoitaa myös vertikaalisesti jaettu oma osuus yhteisestä kohteesta? Kumpi on tärkeämpää siis: se että opitaan oppimimaan (prosessi) vai se että saadaan aikaan hyvä tuotos? En malta olla mainitsematta tässä käyttöarvo-vaihtoarvoristiriitaa, joka näkyy usein juuri niin, että panos pitää laittaa peliin ensin, ja tuotos tulee tuonnempana, jos on tullakseen. Tämä voisi tarkoittaa vaikkapa sitä oppimisen kontekstissa, että ensin opitaan oppimaan yhteisöllisesti tuloksen kustannuksella ja uskotaan siihen, että oppimisprosessien parantuessa tuotokset myöhemmin ovat todella loistavia. Ei siis välttämättä vielä juuri tässä tehtävässä..."
Karihanse Karihanse   (18.10.2011 19:39)
 

Noita Elinan kysymyksiä pitää pohtia hieman pidempään, joten en lähde vielä kommentoimaan. Tuohon symmetriaan tulee nopeastikin mieleen pari pointtia: mitäs, jos symmetriaa korostavat eivät ole oikeassa? Mitäs, jos asiantuntijuuden paras merkki on se, että "osaa selittää asian ymmärrettävästi isoäidille" (Einsteinia mukaillen)? Tässä oikeastaan viittaan muutoslaboratorio-menetelmään, jossa työntekijät asiantuntijan kanssa yhdessä hakevat ratkaisuja työelämän oppimisen ongelmiin. Jokaisella on tällaisessa oppimisympäristössä asiantuntemusta, jota toisilta puuttuu, ja eri asiantuntijuuksien yhdistäminen tuottaa uudistavaa/ekspansiivista oppimista.
Karihanse Karihanse   (18.10.2011 17:24)
 

Minulle on jäänyt koko päiväksi tämä kohta pyörimään mieleen;

"Ryhmäläisten olisi ehkä tärkeä muistaa ja tiedostaa, että loppujen lopuksi ryhmätöiden lopputulosta tärkeämpää olisi ymmärtää se, kuinka tärkeitä oppimis- ja työskentelyprosessit oppimisen kannalta ovat".

Heitänkin tässä nyt pari kysymystä ilmoille. Se ei tarkoita ettenkö olisi samaa mieltä, mutta minua kovasti kiinnostaa millaisen keskustelun saamme aikaan.
- Miksi olisi tärkeää ymmärtää, että lopputulosta tärkeämpää ovat oppimis- ja työskentelyprosessit?
- Ovatko oppimisprosessit ja lopputulos irrallisia toisistaan?
- Voiko vain toista toteuttaa? Eli siis, jos arvostaa enemmän oppimis- ja työskentelyprosesseja, niin onko lopputulos silloin automaattisesti heikompi. Ja sitten toisinpäin; jos satsaa lopputulokseen, eikö silloin arvosta tai satsaa oppimis- ja työskentelyprosesseihin?

Minusta olisi tosi mielenkiintoista kuulla kommenttejanne!
elinamaatta elinamaatta   (18.10.2011 15:56)
 

Oikein hyvää pohdintaa!
elinamaatta elinamaatta   (18.10.2011 10:10)
 

Jäin Kari pohtimaan tuota sinun sanomaa, että työnjaollisesti voidaan yhdistää tiedollisesti ja taidollisesti eri tasoiset. Ajatukseni ei kosketa ehkä niinkään meidän ryhmää vaan yleisesti mietin, että esimerkiksi enemmän asiantuntijan käyttämä kieli voi tuottaa haasteita vuorovaikutuksessa aloittelijoiden kanssa. Yhteisöllinen oppiminen on ehkä siinä mielessä itseäni hämäävä käsite, että olen tottunut ajattelemaan, että yhteisö voi koostua hyvinkin erilaisista ihmisistä. Kuitenkin yhteisöllisen oppimisen määrittelyssä symmetriaa korostettiin melkoisesti.
akaarnie   (17.10.2011 22:46)
 

Jeps, täällä ollaan nopeita. Lisäksi kriittisiä; minä olen sillä kannalla, että yhteisöllinen oppiminen on sekä sosiokognitiivista että sosiokulttuurista - niillä edellytyksillä, joita olen listannut ja listaamassa omassa tekstissäni. Piaget ja Vygotsky eivät kenties olekaan kovin kaukana toisistaan... Kuinka saadaan herätettyä kognitiivinen ristiriita, joka yhteisöllisen oppimisen avulla ratkaistaan? Siinä ehkä olisi yhdistävä tekijä em. gurujen välillä.

Oppimisyhteisön rakentamiseen liittyen täydentäisin, että sellainen syntyy yhteisen oppimisen kohteen ympärille. Työnjaollisesti voidaan järjestää yhteisölliselle oppimiselle mahdollisuuksia myös silloin, kun oppimistoimintaan osallistuvien tiedot ja taidot ovat eri tasoisia. Kuinka muuten voitaisiin yhdistää opettajien, oppijoiden ja asiantuntijoiden taidot ja kyvyt yhteisen kohteen ympärille?
Karihanse Karihanse   (17.10.2011 20:01)
 

Mahtavaa!! Olette olleet tosi nopeita. Tämä auttaa minua työstämään johtopäätöksiä. Kiitos ja kumarrus!
elinamaatta elinamaatta   (17.10.2011 11:34)