This is a Purot.net wiki
Pages
  • View:

Pirjon pohdiskeluja 3

Miten pedagogisilla skripteillä voidaan tukea yhteisöllistä oppimista?

Olen kiinnostunut ryhmän vuorovaikutuksesta yhteisöllisessä oppimisessa. Keskustelunanalyysilla on pitkät perinteet kieli- ja viestintätieteissä ja sosiaalipsykologiassa. Tähän perustuen yläkoulussa ja lukiossa käytetään puheviestinnässä keskustelutaitoihin liittyviä skriptejä: esim. kerro kokemus, anna esimerkki, ilmaise samanmyönteisyys, kysy tarkennusta. Samoin opetellaan rakentavia neuvottelustrategioita. Tähän liittyy myös ryhmän kehityskaaren ja ryhmän jäsenten roolien esittely ja niistä keskusteleminen. Näitä asioita esitellään Jyväskylän yliopiston verkkomateriaalissa.

http://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/ryhmaviesti/

Koska yhteisöllinen oppiminen on ryhmäkeskustelun kannalta vaativa keskustelutilanne, sillä tavoitteena on rakentaa yhteistä tietoa, oletin, että juuri tätä keskustelutyyppiä varten olisi kehitetty sopivia skriptejä. Sellaiset pedagogiset, vuorovaikutusta tukevat skriptit kuten lukupiiri tai paneelikeskustelu eivät sinänsä takaa onnistunutta keskustelua. Ne ovat hyvä lähtökohta, mutta keskustelutilanteeseen vaikuttavat monet ryhmän jäsenten ominaisuudet ja heidän käyttäytymisensä. Parityöskentelyä tutkivassa tutkimuksissa on osoitettu, että ennestään hyvin toisensa tuntevat ihmiset suoriutuvat nopeammin ja paremmin kuin ennestään toisilleen tuntemattomista ihmisistä koostuvat parit. Onnistuminen selitetään sillä, että tutuilla ihmisillä on vähemmän sosio-emotionaalista kuormitusta. Näin he voivat keskittyä itse tehtävään sen sijaan, että selvittäisivät toistensa tavat työskennellä ja rakentaa tietoa.

Ryhmäkeskustelu edellyttää hyviä metakognitiivisia taitoja, sillä oman toiminnan lisäksi on otettava huomioon ryhmän muiden jäsenten toiminta ja kytkettävä omat reaktiot niihin. Aivan kuin motivaation tutkimus yhteisöllisessä oppimisessa edellyttää sekä yksilön että ryhmän tutkimusta, myös vuorovaikutuksen tutkiminen on sidottava sekä yksilön ominaisuuksiin ja toimintaan että ryhmän käyttäytymiseen kokonaisuutena.

Tähän mennessä olen löytänyt tutkimuskirjallisuudesta mainintoja siitä, miten opettajat valmistavat oppilaat yhteisölliseen oppimiseen ja ryhmätyöskentelyyn. Yhteisöllistä oppimista tukee se, että opettaja kertoo oppilaille ryhmän muodostumisen eri vaiheet. Samoin kerrotaan ryhmään muodostuva roolijako ja ryhmän jäsenten välinen hierarkia. Näin oppilaat tietävät etukäteen, millaista käyttäytymistä on odotettavissa ja miten siihen voi itse vaikuttaa. Niinpä esim. konfliktitilanteet eivät tule yllätyksenä ja niiden ratkaisemista voi opetella. Oma työkokemukseni tukee tätä: oppilaat ovat voineet kesken ryhmätöiden huutaa: "Opettaja, nyt meille tuli se konflikti!! tai "Ootpa antanut typerän tehtävän." Kun ongelma tunnistetaan, siitä voidaan keskustella ja päästä eteenpäin.

Tässä on peruslähtökohta. Tutustun vielä tarkemmin lähteisiin ja teen myöhemmin tarkennuksia tähän tekstiin.

 

Pedagogiset skriptit vuorovaikutuksen tukena yhteisöllisessä oppimisessa

Yhteisöllisessä oppimisessa vuorovaikutuksen avulla luodaan ja muokataan tietoa. Tällaista vuorovaikutusta on esim. miten opiskelijat antavat ja saavat apua toisiltaan, jakavat tietoa, rakentavat toistensa ideoiden pohjalle uutta ja perustelevat omia ideoitaan, miten opiskelijat huomaavat ja rakentavat yhteyksiä omien toisten opiskelijoiden näkemysten välillä. Tavoitteena on pohdiskeleva keskustelu, exploratory talk.

Pelkästään se, että opiskelijoista muodostetaan ryhmä ja annetaan heille ongelma ratkaistavaksi, ei vielä takaa rakentavaa yhteisöllistä oppimista ilman tukea. Ryhmän vetäjällä, opettajalla, on neljä eri tilannetta vaikuttaa tähän vuorovaikutukseen 1. valmistaa opiskelijat ryhmätyöhön 2. ryhmien muodostaminen 3. rakentaa ryhmätyö ja ohjeistaa opiskelijat tiettyihin prosesseihin 4. sitouttaa ryhmät tuloksellisiin keskustelumalleihin.

Ennen ryhmätyötä

Tulokselliseen oppimiseen voidaan päästä valmistautumalla ryhmätyöhön kuvaamalla sitä, millaista toimintaa odotetaan. Laajimmillaan valmistautuminen voi olla monipuolista sosiaalisten taitojen harjoittelua.

- harjoitellaan aktiivista kuuntelua, rakentavan palautteen antamista, toisen näkökulman ymmärtämistä, keskustelua ennen päätöksentekoa, oman mielipiteen perustelua ja avun antamista ja pyytämistä

- ohjeisiin voi kuulua myös tietoa ryhmän jäsenten statuseroista ja niiden muodostumisesta, opettajan tehtävänä on opettaa opiskelijat tiedostamaan, kuinka tehtävän ratkaiseminen vaatii monenlaisia taitoja eikä yhdellä ihmisellä ole kaikkia tarvittavia tietoja ja taitoja.

- ohjeisiin kuuluu myös tietoa siitä, miten konflikteja voidaan käsitellä ja rohkaista kuvaamaan ja kehittämään omaa ajatteluaan

- keskusteluohjeiden tavoitteena on lisätä opiskelijoiden metakognitiivisia taitoja ja näin saada heidät keskustelussa esittämään tehtävän kannalta olennaisia ja tarkkoja kysymyksiä ja näin rakentamaan uutta tietoa

- keskustelun harjoitteluun voidaan käyttää myös valmiiksi annettua roolijakoa, kuuntelija, kyseenalaistaja jne. esim. six thinking hats -systeemi taas antaa roolit varsinaisen työskentelyn ajaksi http://www.debonogroup.com/six_thinking_hats.php

- ryhmän kokoonpanolla eli sillä, ovatko ryhmän jäsenet sukupuoleltaan, rodultaan, pohjatiedoiltaan ja -taidoiltaan samankaltaisia, ei ole osoitettu olevan niin suurta merkitystä työn onnistumiselle kuin ryhmän toimintatapa ja se, että ryhmät on valmisteltu etukäteen yhteisölliseen oppimiseen

Työskentelyn aikana

Opettajan tulee seurata opiskelijoiden työskentelyä ja puuttua tilanteeseen, jos kukaan ryhmäläisistä ei osaa vastata tehtävään tai ryhmäläiset kokevat keskustelun vaikeaksi tai jos joku ryhmäläisistä dominoi niin, että ryhmä ei käy aitoa dialogia. Opettajan on hyvä kuvata oppilaille, miten he ovat työskennelleet. Tämä ohjaa heidän toimintaansa eteenpäin. Opettajan kysymysten tulisi koskea opiskelijoiden ajattelua, miten he ovat päätyneet siihen tilanteeseen, missä he ovat. Tätä varten opettajan tulee kuunnella tarkasti, miten opiskelijat selittävät omaa työtään. Opettajan omat vuorovaikutustaidot heijastuvat opiskelijoiden keskusteluihin. Siksi opettajan omia taitoja ja tietoja tulee lisätä. Opettaja luo myös opiskeluilmapiirin omalla toiminnallaan ja antaa omilla kysymyksillään malleja siitä, millaiset kysymykset edistävät oppimista.

Lähteet

Regina Pauli, Changiz Mohiyeddini, Diane Bray, Fran Michie and Becky Street 2008: Individual differences in negative group work experiences in collaborative student learning. Educational Psychology Vol. 28, No. 1, January 2008, 4758

Hanna Järvenoja, Sanna Järvelä 2009: Emotion control in collaborative learning
situations: Do students regulate emotions evoked by social challenges? British Journal of Educational Psychology (2009), 79. 463-481

Nancy Ares 2008: Appropriating roles and relations of power in collaborative learning International Journal of Qualitative Studies in Education Vol. 21, No. 2, MarchApril 2008, 99121

Noreen M. Webb 2009: The teachers role in promoting collaborative
dialogue in the classroom. British Journal of Educational Psychology (2009), 79, 1-28

Jeroen Janssen & Femke Kirschner & Gijsbert Erkens & Paul A. Kirschner & Fred Paas 2010: Making the Black Box of Collaborative Learning Transparent: Combining Process-Oriented and Cognitive Load Approaches. Educ Psychol Rev (2010) 22:139154

Discuss & brainstorm

Only members of this wiki are allowed to contribute to discussions. If you would like to participate in the discussion, send a membership request.

Tässä on paljon tekstiä, mutta kaiken tämän voisi tiivistää näin - valmistele ryhmä ryhmätyötaidoilla, työn aikana kuuntele, kuuntele, kuuntele, sotkeudu mahd. vähän ja silloinkin lähinnä prosessointiin, eli anna neuvotteluohjeita ei valmiita vastauksia sisällöstä. Selvät ongelmat, kuten liian dominoiva ryhmän jäsen tai hiljainen vapaamatkustaja, täytyy ratkoa erikseen.
pirjoriitta pirjoriitta   (29.10.2011 12:47)
 

Oikein hyvä ja kiinnostava avaus Pirjo!
piams   (19.10.2011 16:30)