This is a Purot.net wiki
Pages
  • View:

Case1

Miten opettaja voi käyttää scaffolding-menetelmää opetuksessa?

Scaffolding

  • Johdanto
  • Millaisissa yhteyksissä scaffoldingia voidaan käyttää?
  • Scaffolding-menetelmän keskeiset periaatteet opetuksessa
  • Pohdintaa
    • Edut ja haasteet
  • lähteet


http://www.mindmeister.com/115223609/scaffolding

Johdanto

Scaffoldingilla tarkoitetaan prosessia, jonka avulla asiantuntija tukee oppijan suoriutumista jostakin tehtävästä tai jonkin päämäärän saavuttamista (Sharma & Hannafin, 2007). Suomenkielinen määritelmä scaffoldingille voisi olla oppimisen ohjatuttu tukeminen (Iiskala & Hurme, 2006,48). Vaihtoehtoisesti puhutaan oppimisen oikea-aikaisesta tukemisesta. Scaffoldingin avulla oppilasta autetaan ylittämään omat rajansa ja saavuttamaan sellaista, mihin hän ei uskonut pystyvänsä. Oppilaan oma ajattelu ja työskentely ovat scaffoldingissa keskeisiä prosesseja. Oppijaa autetaan hänen työskennellessään omien taitojensa äärirajoilla ainoastaan silloin, kun auttaminen on aivan välttämätöntä, eivätkä oppijan taidot ole riittäviä tehtävän suorittamiseen täysin itsenäisesti. Usein puhutaankin minimaalisen avun periaatteesta. (Oppimisen teoriasta tukea tieto- ja vietsintätekniikan pedagogiseen käyttöön, 2004.) Kun oppilas on saavuttanut oppimistavoitteensa, tuki poistetaan ja oppilas jatkaa itsenäisesti eteenpäin. Scaffolding -menetelmää onkin verrattu holvikaaren tai sillan rakennusprosessissa käytettäviin väliaikaisiin rakenteisiin, jotka alussa kannattelevat rakennelmaa, mutta voidaan lopulta poistaa, jolloin rakennelma pysyy itsestään pystyssä. Scaffoldingin kolme keskeisintä näkökulmaa ovat:

  1. auttaa oppilasta saavuttamaan sellaista, mihin hän ei kykenisi ilman oppimisen tukea
  2. oppilas jatkaa oppimisprosessia täysin itsenäisesti kun oppimisen tuki poistetaan
  3. tuen poistaminen ei hidasta oppimista eikä vähennä toimintaa

Asteittain vähenevä, ja lopulta kokonaan poistuva tuki, erottaa scaffolding -menetelmän oleellisesti muista tavoista tukea oppimista (Lepper, Drake & ODonnell-Johnson, 1997; Sharma & Hannafin 2007 mukaan.)

Scaffolding liittyy läheisesti Vygotskyn (1978) lähikehityksen vyöhykkeeseen (zone of proximal developmentiin, ZPD), jossa keskeisessä osiossa on asiantuntijan (esimerkiksi opettajan) ja noviisin (esimerkiksi oppilaan) välinen vuorovaikutus. Teoria perustuu Vygotskyn ajatukseen oppijan kahdesta kehityksellisestä tasosta: tämänhetkinen tasosta ja potentiaalisesta (mahdollisesta) kehityksen tasosta. Lähikehitysvyöhyke on näiden kahden tason välinen etäisyys, jossa tämänhetkinen taso määritellään itsenäisenä ongelmanratkaisutaitona ja potentiaalinen taso tietävämmän toisen aikuisen tai ikätoverin ohjauksessa tapahtuvana ongelmanratkaisuna eli ohjattuna taitona. Lähikehitysvyöhykkeen voidaan myös ajatella olevan opiskelijan omaehtoisen toiminnan ja tuetun toiminnan välinen alue. Henkilö, joka on kyvykkäämpi jossain asiassa, jakaa tietämyksensä opiskelijan kanssa toimien sillanrakentajana osatun ja vielä osaamattomien asioiden välillä. Kun opiskelija on laajentanut osaamistaan, lähikehitysvyöhyke siirtyy. ZPD muuttuu jatkuvasti opiskelijan edetessä opinnoissaan, jolloin myös oppimista tukevien toimenpiteiden täytyy päivittyä sen mukana. (Emerging perspectives on learning, teaching and technology, 2008.)

 

Millaisissa yhteyksissä scaffoldingia voidaan käyttää?

Alun perin scaffoldingia on käytetty luokkatilanteissa kasvokkain opettajan ja oppilaiden välillä. Larkin lainaa Ellissiä ja Larkinia (1998) kuvatessaan sitä, millä tavoin opettaja voi sisällyttää scaffoldingia opetukseen. Ensinnäkin opettaja voi olla tekijänä, eli opettaja mallintaa miten uusi tai vaikea tehtävä tulee suorittaa. Toinen vaihtoehto on että luokka on aktiivinen tekijä. Tällöin luokka ja ja opettaja työskentelevät yhdessä tehtävän suorittamiseksi. Oppilaat voivat esimerkiksi ehdottaa, kuinka tehtävä tulee suorittaa tai mitä informaatioita sen suorittamiseen tarvitaan. Kolmanneksi ryhmä voi toimia scaffoldingin mahdollistajana. Tällöin oppilaat työskentelevät ryhmässä saavuttaakseen päämäärän. Neljäs vaihtoehto on yksilön itsenäinen toiminta. Tällöin oppilaat voivat osoittaa omaa asiantuntijuuttaan toteuttamalla tehtävän, jonka jo hallitsevat itsenäisesti ja nopeasti. (Larkin, 2002.)

Scaffolding-menetelmää voidaan käyttää hyväksi myös teknologia-avusteisissa oppimisympäristöissä. Sen avulla voidaan auttaa oppijan orientaatiota tehtävään, järjestellä tehtävän rakennetta oppimista tukevaksi, sekä auttaa oppijaa kiinnittämään huomiota tehtävän kannalta kriittisiin kohtiin. (Iiskala ja Hurme 2006, 48.) Sen kautta voidaan esimerkiksi antaa vihjeitä, jotka auttavat käytettävien lähteiden määrittelyssä sekä tiedon keräämisessä ja sen jäsentelyssä ja analysoinnissa (Sharma ja Hannafin 2007, 30, 32). Scaffoldingin hyödyntämistä on myös ei- sanallinen -ohjeistaminen, kuten esimerkiksi apuikkunat ja alasvetotaulukot tietokoneohjelmissa (Grady, H.M. 2006). Oppimisen eri vaiheiden visualisoinnilla voidaan tehdä ajattelua näkyväksi. Asiantuntijan ajattelua voidaan mallintaa, jolloin noviisin on mahdollista oppia jäljittelemään sitä. Lisäksi sovellukset voidaan rakentaa siten, että ne tukevat oppijoiden välistä vuorovaikutusta ja keskustelua. Tietokoneavusteista opetusta voidaan käyttää hyödyksi silloin, kun opettajan huomio ei riitä kaikille yhtä aikaa. (Iiskala ja Hurme 2006, 48.)

Kun oppijan muistia ja tiedon hallintaa autetaan kognitiivisten tukien avulla, hänelle jää enemmän voimavaroja korkeamman tason ajatteluun. Teknologia-avusteinen opetus voi myös mahdollistaa oppijan osallistumisen sellaisiin kognitiivisiin toimintoihin, jotka eivät muuten olisi edes mahdollisia, sekä auttaa oppijaa luomaan ja testaamaan hypoteeseja ongelmanratkaisutilanteissa. Tästä esimerkkeinä ovat lentoelektroniikan tietokonesimulaatio, jossa oppijat etsivät lentoelektroniikan vikoja eri ongelmanratkaisutilanteissa tietokoneohjelma apunaan, sekä lasten matematiikkapelit. (Iiskala ja Hurme 2006, 49.)

Teknologia-avusteinen scaffolding eroaa kasvokkain tapahtuvasta opetuksesta siinä, että sen kautta ei pystytä vastaamaan yhtä tehokkaasti oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin, koska siinä ei pystytä ottamaan huomioon yllättäviä tilanteita, vaan ainoastaan ennalta odotettuja toimintamalleja. Teknologia-avusteinen scaffolding ei siten kykene antamaan oppilaan kehitys- ja oppmistasoa vastaavaa yksilöllistä tukea, eikä se siten ollen ole yhtä dynaamista ja vaihtelevaa kuin kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus. (Sharma ja Hannafin 2007, 30, 32.)

 

Scaffolding menetelmän keskeiset periaatteet opetuksessa

Scaffolding -menetelmän onnistunut hyödyntäminen edellyttää, että opettaja tunnistaa oppilaiden yksilölliset tarpeet ja laatii opetussuunnitelman tavoitteisiin pohjautuvia tehtäviä, jotka vastaavat oppilaiden kykyjä ja taitoja sekä liittyvät oppijan mielenkiinnon kohteisiin. Opettaja määrittelee selkeästi työskentelyn päämäärän, ja antaa yksilöllisiä ohjeistuksia, joiden kautta hän suuntaa oppilaiden huomion tehtävän ratkaisun kannalta merkityksellisiin seikkoihin. Oppimistilanteen tulisi pysyä tarpeeksi haastavana ja monimutkaisena, jotta oppilas ei turhaudu liian helppoon työskentelyyn, mutta ei toisaalta väsy liian vaikeaan. Tiedonkeräämisen sijaan scaffolding -menetelmä painottaa oppilaan aktiivista roolia tiedon konstruoinnissa. Oppilaat ikään kuin rakentavat olemassa olevien ennakkokäsitystensä ja uuden tiedon välille siltoja lisäämällä, laajentamalla ja jalostamalla aiempaa tietämystään. Opettajan tehtävänä on auttaa oppilasta ymmärtämään, kuinka uusi tieto voidaan liittää aiemmin opittuun tietoon ja tuttuihin tilanteisiin. Jotta tähän päästäisiin, opettajan on hieman ohjattava oppilaita sanallisen ja ei-sanallisen viestinnän sekä malliesimerkkien kautta. Opettajan tarjoama tuki voi esimerkiksi olla erilaisia malleja, vihjeitä, osaratkaisuja, ääneen ajattelun mallinnuksia tai suoria ohjeita. Opettajan tehtävänä on kannustaa oppilaita ja luoda ilmapiiri, jossa oppilaat kokevat riskien ottamisen turvalliseksi. Opettajaa seuraa tarkasti oppilaiden kehittymistä. Kun oppilas etenee opiskelussaan, annetaan hänelle hieman edellistä haastavampi ongelma, jotta hänen taitonsa pääsevät kehittymään. Opettajan on edistettävä toiminnallaan sitä, että oppilaat ottavat vastuuta itsenäisestä opiskelustaan. Opettajan tulee antaa oppilailleen selkeää palautetta, jotta oppilaat voivat itse tarkkailla kehitystään, minkä lisäksi opettajan antama palaute voi toimia myös työskentelyä kannustavana elementtinä. (Coffey, H. 2011; Larkin, M. 2002  Coffey, H. 2011 mukaan.)  

Scaffolding -menetelmän kahdeksan keskeistä periaatetta opetuksessa ovat McKenzien (1999) mukaan:

  1. Selkeä ohjeistus, joilla pyritään välttämään sekaannuksia. Opettajan tulee yrittää ennakoida mahdolliset epäselvyydet tehtävänannossa testaamalla tehtävät etukäteen.
  2. Tehtävän tarkoituksen perusteellinen selventäminen, jotta oppilaat olisivat motivoituneita työskentelemään päämäärän saavuttamiseksi.
  3. Tehtävien tulee olla selkeästi rajattuja, jäsenneltyjä ja ohjattuja. Ne antavat liikkumatilaa oppilaalle, mutta eivät liiaksi, jottei oppilas harhautuisi epäoleellisuuksiin. Oppilaat liikkuvat ikään kuin aidatussa puutarhassa, jossa polkuja on useita, mutta ei ole vaaraa eksyä viidakkoon.
  4. Oppilaille esitellään selkeästi määritellyt kriteerit erinomaisen työn vaatimuksista, jotta he kykenevät arvioimaan työskentelyään ja sitä, milloin heidän työpanoksensa on riittävä.
  5. Opettaja auttaa oppilaita löytämään keskeisiä lähteitä, jotta lähdemateriaalin etsimisen ja internetissä vaeltelun sijaan oppilaat voivat kohdistaa energiansa tiedon tulkitsemiseen ja analysointiin.
  6. Huolellisella tehtävien suunnittelulla ja testaamisella pyritään välttämään mahdollisimman pitkälti häiritseviä tekijöitä.
  7. Fokusointi ja selkeä jäsentely auttavat oppilaita keskittämään voimavaransa tehtävän ratkaisemiseen. Näin tuloksia saadaan nopeasti ja tehokkaasti.
  8. Työ etenee kiihtyvällä vauhdilla, kun voimavarat kanavoidaan keskeisiin asioihin. Syntyy ikään kuin ajatusten lumivyöry - oivalluksista syntyy uusia ajatuksia, joista puolestaan syntyy uusia oivalluksia, ja ymmärrys asiasta karttuu.

 

Pohdintaa

Scaffoldingin käyttö sopii hyvin tiedon syventämiseen, kun opiskeltavaan aiheeseen on ensin saatu tarttumapintaa. Sen suurimpia etuja on oppijoiden aktiivinen rooli opiskelussa, mikä edesauttaa myös motivaation syntymistä. Koska opiskelija on itse aktiivinen tiedonrakentaja, voidaan päästä syvälliseen oppimiseen. Scaffoldingin onnistuminen edellyttää, että opettaja tuntee opiskelijat entuudestaan. Opettajan tulee kyetä selvittämään ja arvioimaan oppilaiden aiempi osaaminen ja tietämys opetettavasta aiheesta mahdollisimman tarkasti, jotta hän voi suunnitella juuri oikeantyyppisiä tehtäviä. Opettajan ei silti tarvitse olla absoluuttinen ihmistuntija vaan hän voi myös kokeilla tuen antamista eri tavoin. Jos "tukirakenne" on asetettu liian korkealle, sitä voi kesken tehtävän teon mataloittaa, toisaalta siellä, missä tukea ei tarvita lainkaan, sen voi poistaa. Scaffolding-menetelmä voi itsessään olla väline oppilaan kykyjen tunnistamiseen.

Scaffoldingin onnistumisen edellytys on hyvä suunnittelu. Sen tarkoituksena on saada oppilas suoriutumaan kykyjensä ylärajoilla; ideaalitapauksessa jopa hiukan sen yläpuolelta. Opettajan työn kannalta kiinnostavaa on scaffoldingin suunnittelu ja kohdentaminen sitä tarvitseville oppilaille. Ollakseen riittävän hyvin perillä siitä, miten oppimisprosessi etenee, on opettajan oltava aktiivinen tarkkailija ja hänellä tulee olla eräänlaiset "tuntosarvet", jotta hän osaisi tarjota ohjausta ja tukea juuri oikeaan aikaan. Oppilaiden itsenäisempi ja aktiivisempi ote opiskeluun edistää oma-aloitteisuuden kehittymistä, joka puolestaan on tärkeä taito elinikäistä oppimista ajatellen. Onnistuessaan scaffolding tehostaa oppimistapahtumaa, koska silloin voidaan keskittyä tärkeisiin periaatteisiin ja tuottaa uutta tietoa nopeasti. Jos opettaja onnistuu laatimaan oppilaan kiinnostuksen kohteisiin liittyviä käytännönläheisiä tehtäviä, motivoi se todennäköisesti oppilaita opiskelemaan tehokkaammin.

Scaffolding ei luonnollisestikaan ole menetelmänä täydellinen, vaan siiheen liityy omat heikkoutensa ja vaaranpaikkansa. Opettajalta menestyksekkään scaffoldingin toteuttaminen vaatii runsaasti aikaa ja syvällistä perehtymistä niin itse menetelmään kuin yksittäisten oppilaiden taitotasoon. Tämän hetkinen koulujärjestelmämme ei ole isoine ryhmäkokoineen ja tarkkoine opetussuunnitelmineen hedelmällisin mahdollinen maaperä scaffoldingin käytölle, sillä suuri osa sen kuormittavuudesta kasautuu yksittäisen opettajan niskaan. 

Yksi scaffoldingin käytön suurimpia haasteita on löytää opiskeltavaan aiheeseen liittyviä sopivan tasoisia tehtäviä, jotka tarjoavat oppilaiden kykyjen mukaisia vihjeitä, ohjeita sekä kehotuksia mahdollistaen tehtävien tarkoituksenmukaisen ratkaisemisen. Tällainen yksillöllisesti sopivien tasojen löytäminen ja selvittäminen lisää merkittävästi opettajien työtaakkaa ja aiheuttaa ongelmia etenkin yläkoulujen aineenopettajille, joiden oppilaat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Lisäksi menetelmällä on mahdotonta kontrolloida oppimisprosessia täydellisesti, mikä saattaa tuntua joistakin opettajista haastavalta.

On myös vaarana, että liian kirjaimellinen lähestysmistapa scaffoldingiin voi typistää oppilas-opettaja-interaktion liian yksipuoliseksi ja opettajalähtöiseksi, jolloin oppilas nähdään vain passiivisena vastaanottajana, joka kulkee opettajan tarkasti ennalta määräämää polkua pitkin. Tällöin oppilaan oma aktiivisuus ei pääse oikeuksiinsa ja scaffolding toimii epätarkoituksenmukaisesti.

Lähteet

Coffey, H.  (2011). Learn NC, K12 teaching and learning from the UNC School of Education, Scaffolding. [Viitattu 21.9.2011] Internetosoitteessa: http://www.learnnc.org/lp/pages/5074#note1

Emerging perspectives on learning, teaching and technology, (2008). [Viitattu 25.9.2011] Internetosoitteessa: http://projects.coe.uga.edu/epltt/index.php?title=Scaffolding#Vygotsky.E2.80.99s_Zone_of_Proximal_Development

Grady, H.M. (2006). Instructional Scaffolding for online Courses.

Iiskala, T. & Hurme, T. R. (2006). Metakognitio teknologisissa oppimisympäristöissä. Teoksessa Järvelä, S., Häkkinen, P. & Lehtinen E. (Toim.) Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö (278). Helsinki: WSOY.

Larkin, M. (2002). Using Scaffolded Instruction to optimize Learning. [viitattu 21.9.2011] Internetosoitteessa: http://www.cec.sped.org/AM/Template.cfm?Section=Scaffolding&Template=/TaggedPage/TaggedPageDisplay.cfm&TPLID=24&ContentID=4703

McKenzie, J. (1999). Scaffolding for Success, From Now On, the Educational Technology Journal, [online] 9 (4).  [Viitattu 21.9.2011] Internetosoitteessa: http://fno.org/dec99/scaffold.html

Oppimisen teoriasta tukea tieto- ja vietsintätekniikan pedagogiseen käyttöön. (2004). Oulu: Oulun yliopisto. [Viitattu 28.9.2011]. Internetosoitteessa: http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_8/kasitehakemisto.htm

Sharma, P. & Hannafin, M. J. (2007). Scaffolding in Technology-Enhanced Learning Environments (27-46).

Discuss & brainstorm

Only members of this wiki are allowed to contribute to discussions. If you would like to participate in the discussion, send a membership request.

Nopeus on valttia, tässäkin :) Mutta hienosti saatiin työ kasaan ennen määräajan umpeutumista, joten ei huolta meillä.
tuumyl   (28.09.2011 21:34)
 

Näyttää valmiilta! :) Tän purot.netin huonopuoli on se, ettei se näytä reaaliaikasesti kuka tekee ja mitä...eli siis saatetaan tehdä samaa asiaa tahoillamme... Anteeksi siis Tuula, että hyökkäsin ennen sinua apajille. ;) Sen kuitenkin huomasin, että aivan yhtä aikaa ei samaa tekstinpätkää voi muokata tuossa tekstieditorissa...jos joku joko on tekemässä muokkauksia niin lukee, että varattu tai jotain vastaavaa...Mutta eihän sitä tiedä mitä tarkalleen se "joku" on puuhailemassa. :)
mia-aim   (28.09.2011 21:30)
 

Joo minusta tuo on kans hyvä :) ja molempien määritelmien kanssa.
Paivi_P   (28.09.2011 21:21)
 

Mia, juuri olin kirjoittamassa sitä toista määritelmää, kun huomasin, että ehdit ensin :)
Alkaako näyttää valmiilta?
tuumyl   (28.09.2011 21:16)
 

Luin työn läpi ja minusta se oli oikein hyvä. :) Mielestäni se vastasi otsikkoon hyvin.

Hyvä me! :)
mia-aim   (28.09.2011 21:14)
 

Minulle myös sopii, että esimerkit kerrotaan suullisesti. Kyllä sen toisenkin määritelmän voi lisätä tuohon johdantoon, kävi mielessä äsken kun sitä luin, että ei vielä ollut siinä.
tuumyl   (28.09.2011 20:47)
 

Sehän näyttää jo hyvältä! Muutama kysymys vielä...

1. Aikaisemmin oli puhetta niistä esimerkeistä. Tarvitaanko niitä tässä tekstissä, vai riittääkö, jos Harri kertoo muutaman käytännönesimerkin silloin esitellessään tätä? Minulle ainakin sopii, että ne kerrotaan vain suullisesti...Mitä mieltä te olette?

2. Jos halutaan laittaa vielä se toinen suomennos scaffoldingille, niin täytyisi tuota ekaa kappaletta vähän muokata ja laittaa viittaukset sitten oikein. Siinä OTTO-kirjassa (Järvelä, Häkkinen, Lehtinen) scaffolding on suomennettu "oppimisen ohjattu tukeminen" ja sitten taas Oulun yliopiston verkkopedagogiikan sivustolla ) se on suomennettu "oppimisen oikea-aikaiseksi tukemiseksi".
mia-aim   (28.09.2011 20:43)
 

Poistin pohdinnan lopusta henkilökohtaiset viritykset, mutta siirsin ne talteen itse kunkin lokeroon. Luin kaikki kappaleet läpi ja minusta ei kirjoitus- tai asiavirheitä ollut.
tuumyl   (28.09.2011 20:41)
 

Oikoluin sen pohdinnan ja poistin yhtä vaille kaikki Päivin esittämät kohdat. Muutamassa kohdassa muutin sanajärjestystä ja yhdistin peräkkäiset lyhyet lauseet päälause-sivulause tyyppisiksi jutuiksi :)
tuumyl   (28.09.2011 20:28)
 

Mulle ainakin sopii että nuo kohdat poistetaan. Varmasti löytyy paljon muutakin jossa on tiivistyksen varaa.
tiinamaria   (28.09.2011 19:21)
 

Lisäsin pikaisesti tuohon pohdintaan alleviivauksia kohdista jotka on suoraa toistoa ja voisi minun mielestä vielä kokonaan poistaa.
Paivi_P   (28.09.2011 18:52)
 

Sinisellä värillä on mun ja Päivin yhteenvetoja kaikkien pohdinnoista.
tiinamaria   (28.09.2011 18:35)
 

Valaiskaa tietämätöntä, mikä osio tuosta pohdinnasta on yhteenveto? Sininenkö?
tuumyl   (28.09.2011 18:23)
 

Noi viittaustavat vaikuttaa minusta tosi hyvältä:) Pohdintaa tosiaan voi minustakin tiivistää vielä.
Paivi_P   (28.09.2011 18:22)
 

Korjailin tuon ekan kappaleen viittaukset. Viittausmerkinnässä pisteen paikka sulun sisällä tai ulkona määräytyy sen mukaan viitataanko koko edeltävään kappaleeseen vai pelkästään yhteen lauseeseen. Yritin tulkita lausekohtaisesti :)
tuumyl   (28.09.2011 18:14)
 

Lisäilin pohdintaan haasteita. Aika pitkä siitä vielä tuli kokonaisuutena. Varsinkin jos halutaan vielä lisätä loppuun askarruttavia "jatkokysymyksiä". Poistelkaa vapaasti omasta mielestänne irrelevantteja kohtia!
tiinamaria   (28.09.2011 18:14)
 

Latomaa & Kemppainen kehottaa käyttämään Viitattu-sanaa, joten vaihdoin tuonne luetteloon sen joka kohtaan ja päivämäärät sen mukaan, mitä itse kukin oli laittanut
tuumyl   (28.09.2011 18:09)
 

Latomaan ohjeet on muistaakseni moninaiset:) Pitäiskö noihin elektronisiin lähteisiin kaikkiin laittaa sama tapa siihen, lainattu, luettu, haettu -kohtaan? Mikä sen pitäisi olla? Minulle käi jostain muistikuva että jossain suositeltiin siihen nykyään Hakupäivä merkintää, mutta varmasti siinäkin käy moni tapa.
Paivi_P   (28.09.2011 18:07)
 

Järjestelin noita lähteitä. Onko kukaan muu kanssani samaa mieltä, että ne on sekavat nuo Latomaan & Kemppaisen ohjeet??
tuumyl   (28.09.2011 18:04)
 

Joo ei tuo neljäs sivu kamalan vaarallinen asia varmasti ole minunkaan mielestä
Paivi_P   (28.09.2011 17:57)