Elinan ajatuksia

Mikä saa meidät sitoutumaan itsesäätöiseen oppimiseen/Mikä ylläpitää itsesäätöistä oppimista?

Koska oppimisen itsesäätely on prosessi, jossa kognitiiviset, motivationaaliset ja ympäristön erilaiset tekijät kietoutuvat yhteen, muodostuvat myös itsesäätöistä oppimista ylläpitävät tekijät näistä tekijöistä. Motivaatio on yksi merkittävimmistä tekijöistä, jotka vaikuttavat oppimiseen. Motivaatioon vaikuttavat sekä oppijan itsensä sisäiset tekijät (kognitiiviset tekijät), kuten käsitys itsestä oppijana ja oppimiseen liittyvät arvolataukset (motivationaaliset tekijät), että oppimistilanteeseen liittyvät seikat (ympäristötekijät). (Boekaerts, Pintrich & Zeidner, 2000; Zimmerman, 2000; Pintrich & Schunk, 2002.)

Kognitiivisesta näkökulmasta sitoutuminen itsesäätöiseen oppimiseen syntyy omasta mielenkiinnosta aiheeseen. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna, motivaatio voidaan jakaa sekä sisäiseen että ulkoiseen motivaatioon. Oppija, joka opiskelee ainoastaan saadakseen palkinnon oppimisestaan (kuten arvosanan tai saavuttaakseen sosiaalista hyväksyntää) on ulkoisesti motivoitunut. Oppija, joka innostuu tehtävästä ilman ulkoisen palkkion tavoittelua, esimerkiksi oman mielenkiinnon ohjaamana, on sisäisesti motivoitunut. Yleensä sisäisesti motivoitunut oppija osaa säädellä oppimistaan ja on myös yleensä sekä pystyvämpi että sinnikkäämpi. (Pintrich & Schunk, 2002).  

Motivationaaliset tekijät tai tavoitteet, joita oppijat toiminnalleen asettavat, ennustavat merkittävällä tavalla sekä itsesäätöistä oppimista, oppimisprosessin luonnetta yleensä että lopputuloksia. Motivationaaliset tekijät voidaan jakaa oppimistavoitteisiin sekä suoritustavoitteisiin. Oppimistavoitteet viittaavat oppijan pyrkimyksiin lisätä kompetenssiaan oppimisen kautta ja ymmärtää opiskeltava asia. Suoritustavoitteet taas viittaavat oppijan pyrkimyksiin saada palkkio (esim. hyvä arvosana) oppimisen kautta tai osoittaa paremmuuttaan suhteessa toisiin opiskelijoihin. (Boekaerts, Pintrich & Zeidner, 2000; Zimmerman, 2000; Pintrich & Schunk, 2002; Zimmerman & Kintsantas, 2005.)

Ympäristötekijöillä tarkoitetaan usein sosiaalisia tekijöitä, sillä se miten oppija oppii ja motivoituu tehtävään riippuu suuresti siitä ympäristöstä missä toimitaan. Oppijoiden on helpompi motivoitua oppimisen kannalta hyvällä tavalla, mikäli heillä on mahdollisuus työskennellä itseään kiinnostavien ja riittävän haastavien tehtävien parissa. Myös arviointikäytännöillä on suuri merkitys, sillä oppilaita vertaileva ja suorittamista korostava arviointi edistää suoritustavoitteita ja pinnalliseen oppimiseen liittyvän ulkoisen motivaation syntyä. Sen sijaan arvioinnin olisi hyvä painottaa kompetenssin kehittymistä ja ymmärtävää oppimista. (Boekaerts, Pintrich & Zeidner, 2000; Zimmerman, 2000.)

Lähteet:

Zimmerman, B. J. (2000). Attaining self-regulation: A social cognitive perspective. In M. Boekaerts, P. Pintrich & M. Zeidner (Eds.), Handbook of self regulation. (pp. 13-39). New York: Academic Press.

Zimmerman, B. J. & Kitsantas, A. (2005). The Hidden dimension of personal competence: Self-Regulated Learning and Practice. In A. J. Elliot and C. S. Dweck (Eds.), Handbook of Competence and Motivation (pp. 204-222). New York: Guilford Press.

Pintrich, P. R. & Schunk, D. H.  (2002). Motivation in education: Theory, research, and Applications. Columbus, OH: Merrill-Prentice Hall.

Boekaerts, M., Pintrich, P. R. & Zeidner, M. (Eds.). (2000). Handbook of self-regulation. San Diego: Academic Press.

Zimmerman, B. J. & Schunk, D. H. (Eds). (2011). Handbook of Self-Regulation of Learning and Performance. New Your: Routledge.