Hannu pedagogisten skriptien pauloissa
Miten pedagogisilla skripteillä voidaan tukea yhteisöllistä oppimista?
Lähden liikkeelle tarkastelemalla ensin yhteisöllisen oppimisen piirteitä.
Yhteisöllisessä oppimisessa
- ryhmä ihmisiä ( n>1 siis)
- tarkastelee yhteistä ongelmaa
- saattamalla omia ajatuksiaan näkyviksi ja julkisiksi
- argumentoimalla (=perustelemalla)
- kuuntelemalla
- abstrahoimalla tietoa, luomalla yhteistä tietoa
Ryhmän kannalta tärkeätä
- osallistujien kognitiivinen sitoutuminen
- neuvottelutaidot
- keskinäinen tuki ja yhteisöllisyys
Yhteisöllinen oppiminen käynnistää osallistujissa oppimisen kannalta tärkeitä prosesseja
- kysyminen
- selittäminen
- eri näkökulmien vertailu
- vastavuoroisen toiminnan säätely
- yhteinen tiedon luominen.
Väljä määritelmä: yhteisöllistä oppimista tukevat pedagogiset skriptit ovat ohjeita, joilla tuetaan yhteisöllistä oppimista.
Koska kyse on pedagogisista skripteistä, lähden oletuksessa, että tilanteessa on osallisena opettaja tai vastaava toimija, joka välittää ja on suunnitellut tai valinnut pedagogiset skriptit. Jatkossa kutsun tätä toimijaa opettajaksi, vaikka kyseessä saattaa olla verkkokurssin suunnittelija tai vastaava. Seuraavaksi väljennän jo valmiiksi väljää määritelmää pedagogisista skripteistä pudottamalla pois sen, että varsinainen toiminta täyttäisi yhteistoiminnallisen oppimisen tiukat vaatimukset. Riittää, että opettajan intentiona on saada aikaiseksi yhteisöllistä oppimista.
Vielä väljempi määritelmä: yhteisöllistä oppimista tukevat pedagogiset skriptit ovat ohjeita, joiden avulla pyritään luomaan ja tukemaan yhteisöllistä oppimista.
Oppimiseen tietenkin liittyy
- mitä ollaan opiskelemassa
- ketkä opiskelevat, sisältäen ryhmien muodotumisen
- missä
- miten vuorovaikutus on organisoitu (lähikontakti, etänä, roolitus)
- milloin? mitkä ovat aikaraamit.
Oppimisen kohteena voi olla myös itse työskentelymenetelmän oppiminen, ryhmätyötaidot tai käsitykset tiedosta ja sen luonteesta.
Kun pedagogisen skriptin tarkoituksena on tukea yhteisöllistä oppimista, voi se kohdistua mihin tahansa yhteisöllisen oppimisen piirteeseen, esim. kuinka muodostetaan ryhmät? Miten saadaan aikaiseksi ryhmät, joiden osallistujien tietopohja on suhteellisen samanlainen. Miten ryhmä ryhmäytyy? Tai ohjeita, joilla varmistetaan, että kaikki ryhmäläiset osallistuvat keskusteluun. Miten argumentointia tuetaan? Annetaanko lauseille aloituksia? Miten ryhmän työskentely vaiheistetaan?
Yleisesti kaikkea ryhmätyöskentelyä tukevat selkeät ohjeet. Yhteisöllinen oppiminen vaatii sopivasti valitun ongelman (pitää selvittää, onko tehtävän määrittely osa pedagogista skriptiä), työmuodon kuvauksen, mahdollisen roolituksen ja vaiheistuksen sekä määritelmän, minkä tyyppistä lopputulosta ryhmän toiminnalta vaaditaan. Lisäksi itse työskentelyä voidaan ohjeistaa. Seuraavaksi en siirry erittelemään eri työmuotoja, mikro- ja makroskritejä tai yli- ja aliskriptausta (odotan innolla, että joku muu käy niitä läpi). Sen sijaan tarkastelen paria matematiikkaan liittyvää esimerkkitapausta.
Souvignier ja Kronenberger kuvaavat artikkelissaan kuinka matematiikassa ja tähtitieteessä kolmannen luokan oppilailla toteutettiin yhteisöllistä oppimista "palapeli"-menetelmällä. Menetelmässä opiskeltava asia on jaettu osiin, ja oppilaat jaetaan kotiryhmiin sillä tavalla, että jokainen oppilas ensin opiskelee jonkin asian asiantuntijaryhmässä, ja sitten palaa kotiryhmään ja opettaa oppimansa asian kotiryhmälleen. Tutkimuksessa opetus toteutettiin kolmella eri menetelmällä, perinteisellä, palapelimenetelmällä sekä yhdistämällä palapelimenetelmä siihen, että oppilaille opetettiin kysymyksen muodostamisstrategioita. Lopputuloksena tutkijat toteavat, että eri ryhmien välillä ei ollut eroja oppimistuloksissa paitsi tähtitieteessä ja että palapelin toteuttaminen onnistui kolmasluokkalaisilta.(Souvignier & Kronenberger 2007)
Toisena esimerkkitapauksena on Taylorin ja McDonaldin artikkelista, jossa käsitellään matematiikan ongelmanratkaisukurssia, jossa ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijat ryhmissä ratkovat avoimia ongelmia kirjoittamalla. Taustalla on Polyan ongelmanratkaisun vaiheet:
- ongelman ymmärtäminen
- suunnitelman tekeminen
- suunnitelman toteuttaminen
- tehdyn tarkastelu.
Nämä vaiheet oli jaettu kirjoittamisen ohjeistuksiksi
- Tavoite (aim)
- Menetelmä
- Tulokset
- Loppupäätelmät
Oppilaat oli ohjeistettu kirjoittamaan jokaisen vaiheen jälkeen tuloksensa. He saattoivat kyllä palata takaisin, ja muuttaa aikaisempia vaiheita. Tällä tavalla tuettiin oppilaiden ongelmanratkaisutaitoja ja kommunikointitaitoja, niin kirjallisia kuin puhetta. Koska ongelmanratkaisprosessi tuli kirjoittaa, se tuli näkyviin, eikä suoraan rynnätty laskemisvaiheeseen. Tällä tuettiin opiskelijoiden metakognitiivisia taitoja. Lisäksi kurssin tavoitteena oli muuttaa opiskelijoiden käsitystä, millaista on matemaattinen tieto ja tiedonmuodostus. (Taylor & McDonald 2007)
Näissä esimerkeissä pedagogisina skripteinä näen työskentelymuodon valitsemisen sekä sen ohjeistamisen. Jälkimmäistä ei artikkeissa erityisemmin kyllä kuvattu. Lisäksi kolmasluokkalaisilla oli opetettu toisilla luokille kysymysten muodostamista. Kirjoittamisesimerkistä pidin erityisesti siksi, että siinä kirjoittamisen vaiheistaminen oli kytketty ainakin matematiikassa tärkeään ongelmanratkaisuprosessimalliin.
Lähteet
Souvignier, E., & Kronenberger, J. (2007). Cooperative learning in third graders' jigsaw groups for mathematics and science with and without questioning training. British Journal of Educational Psychology, 77(4), 755-771. doi:10.1348/000709906X173297
Taylor, J. A., & McDonald, C. C. (2007). Writing in groups as a tool for non-routine problem solving in first year university mathematics. International Journal of Mathematical Education in Science & Technology, 38(5), 639-655. doi:10.1080/00207390701359396