Janne pohtii (Case 2)

Mitäs sitä sitten...

Itse asia alkaa hieman alempaa...

-----------------------

Pyrin pohtimaan jotain aiheeseen liittyvää, joka ei olisi vielä kokonaan avattu. Minua kovasti mietityttää tuo koko ongelman käsite tässä PBL-harjoituksessamme. Kyllä, muistan, että itse yritimme rajata probleeman pienemmäksi, spesifimmäksi, mutta samalla siinä kävi niin, ettei se enää vaikuta kovinkaan ongelmalta.

PBL:n (tai ainakin niin minä olen oppinut) ongelmanasettelun tulisi kummuta mahdollisimman oikeasta tilanteesta, olemassa olevasta ongelmasta. Meidän ongelma ei kummoiselta tunnu, kun vastaus kysymykseemme oikeastaan kuultiin jo tehtävään virittävästä puheenuorosta. Argh. Melkein ahistaa. Viilaanko pilikkua?

Taisimme aivoriihessä miettiä haluammeko sinne oppimisstrategia-ajattelun puolelle mennä. Lueskeltuani lähteitä ajattelin, että eipä sitä voi välttää, jos pyritään mahdollisimman konkreettisesti kuvaamaan konkreettisia, aistein havaittavia tekoja, jotka ovat ymmärtävän oppimisen tunnusmerkkejä.

Timo oli ilmeisesti aika lailla samaan päätynyt. Ensimmäiset lukemani lähteet ainakin olivat samoja. Kurssin pakollista kirjaa en ole vielä tältä osin riittävästi lukenut.

Mitkä siis syvätason oppimisstrategioista ovat sellaisia, joita voi ulkopuolinen havaita ja todeta konkreettiseksi indikaattoriksi ymmärtävästä oppimisesta.

--------------------------------------------

Sanakirjamääritelmän mukaan konkreettinen on jotain fyysistä ja aistein havaittavaa. Sen vastakohtana voi pitää abstraktia tai kuvainnolista.

Minusta erityisen kiinnostavaa on huomata/havaita vaikkapa itseohjautuvasta opiskelijasta niitä oppimistekoja, jotka ovat merkki syvätason strategiasta ja näin mahdollisesti myös ymmärtävästä oppimisesta.

Erilaisia oppimisen strategioita - kuinka konkreettisia havaintoja niistä voi tehdä?

Alla olevassa verkko-osoitteessa on kuvailtu syvätason oppimisstrategioita. Pyrin arvioimaan sitä, kuinka konkreettisia havaintoja niistä voi tehdä.

Strategiat osoitteesta:
http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_5/oppimisen_strategiat.htm

Kriittinen ajattelu

Kriittinen ajattelu on keskeinen ajattelun taito ja välttämätöntä akateemisessa opiskelussa. Kriittinen ajattelija pyrkii arvioimaan lukemaansa, kuulemaansa ja näkemäänsä. Hän perustaa päätelmänsä loogiseen ajatteluun sekä käsiteltävään aiheeseen liittyvään tietoon. Kriittisen ajattelun taitoja voi kehittää. Kriittisen ajattelun taitoihin liittyy läheisesti tieteenalakohtainen tieto, ja siksi kriittisestä ajattelusta ei voida antaa kovin tarkkoja ohjeita.

-Ajattele selkeästi, siten että varmasti ymmärrät. Älä jätä mitää pelkän epäilyn varaan.
-Keskity todella ajattelemaan aihetta.
-Ajattele ongelmaa tai asiaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti eri näkökulmat huomioiden. Ajattele erilaisia vaihtoehtoja.
-Pyri huomioimaan kaikki tieto, mitä aiheesta tai ongelmasta on saatavilla.
-Ole tietoinen omista ennakkoluuloistasi, odotuksistasi ja aiheeseen liittyvistä käsityksestäsi - älä anna niiden vaikuttaa liikaajohtopäätöksiisi.
-Älä tee päätelmiä, jos et voi olla varma.

Kriittinen ajattelija
-on rehellinen itselleen ja muille
-vastustaa kaikenlaista johdattelua ja manipulointia
-kysyy paljon kysymyksiä lisäinformaation saamiseksi
-perustaa johtopäätöksensä todisteisiin ja
-on älyllisesti itsenäinen.

Se mitä joku ihminen on, mikä hänen asenteensa on, miten hän päänsä sisällä prosessoi asioita, evät ole konkreettisia havaintoja syvätason oppimisstrategiasta. Ulkopuolisen on niitä hyvin vaikea havaita, mikäli nuo sisäiset prosessit eivät näy tekemisinä, joita kuvaillaan tai selostetaan sisäisten prosessien avulla.

Käsitekartta

Käsitekartta on tapa jäsentää tiettyyn aiheeseen liittyvää tietoa. Käsitekartta on visuaalinen esitys, joka sisältää mahdollisimman paljon tiettyyn aiheeseen liittyvää tietoa. Käsitekartan aiheeseen liittyvä tieto kirjoitetaan laatikoihin tai ympyröihin keskusaiheen ympärille ja eri asioiden välisiä yhteyksiä havainnollistetaan yhdistämällä asiat viivoilla toisiinsa tai käyttämällä nuolia. Käsitekartan keskelle merkitään aihe ja karttaa lähdetään laajentamaan assosioimalla eli miettimällä mitkä kaikki asiat liittyvät aiheeseen. Asioita ei ole tarkoitus käsitekartassa selittää kokonaan, vaan ylös kirjataan lähinnä avainsanat tai keskeisimmät käsitteet.

Käsitekarttaa voi käyttää vapaaseen ideointiin, jolloin kaikki mieleen tuleva kirjoitetaan ylös. Toisaalta käsitekarttaa voi käyttää tietoperustan jäsentämiseen, asioiden välisten suhteiden selkiyttämiseen ja tiedon organisointiin. Tällöin on parasta tehdä alustava käsitekartta ja jäsentää sitä edelleen uudeksi versioksi. Opiskelussa käsitekarttoja voi käyttää Aikaisemman tiedon aktivointiin ennen luentoa tai tenttikirjan lukemista, kokonaiskuvan hahmottamiseen luennon tai kirjan lukemisen jälkeen, kirjoitelmien laadinnan ja ideoinnin tukena sekä muistiinpanotekniikkana.

Käsitekarttojen tekeminen on konkreettinen dokumentti syvätason oppimsstrategian hyödyntämisestä. Toki käsitekarttoja voi tehdä pintatasollakin, mutta henkilön kyky hahmottaa laajojakin kokonaisuuksia ja asiayhteyksiä tulee käsitekertassa mainiosti esille.

Muististrategiat

Yksittäisten faktojen tai asialistojen ulkoa opettelemisen ei voida sanoa edistävän oppimista, eikä varsinkaan opitun asian hyödyntämistä myöhemmin. Ulkoluvun tuloksena opittu asia unohtuu helposti ja "pirstaletiedon" oppimisesta ei ole hyötyä käytännön tilanteissa, jotka yleensä vaativat opitun tiedon soveltamista. Joissakin tilanteissa on kuitenkin tarpeen muistaa tiettyjä sana- tai asialistoja. Jopa monet tentit vaativat tiedon yksityiskohtaista muistamista. Eräs keino muistin tukemiseen ovat erilaiset muististrategiat. Tässä esimerkkejä muutamista.

Tähän ei ole juuri lisättävää. Muistaminen yksilön sisäisenä prosessina tai oman kovalevyn täytteenä ei ole kovin konkreettista. Vasta muistetun tiedon käyttäminen tai muistamisprosessin dokumentointi tai selostaminen tekee muistamisstrategioista konkreettista.

Kirjainsanat

Kirjainsanat toimivat mieleen palauttamisen vihjeinä, esimerkiksi jotakin listaa opeteltaessa.

Esimerkiksi ruotsin kielen sivulauseen sanajärjestys on helppo muistaa sanasta KONSUKIEPRE, joka ilmaisee että ensiksi sivulauseessa on KONjunktio, sitten SUbjekti, sitten KIEltosana ja sitten PREdikaatti

Jos opeteltavana on Alankomaiden neljä suurinta kaupunkia: Haag, Eindhoven, Rotterdam, Utrecht ja Amsterdam niitä voi muistella sanalla HERUA.

Mikäli havainnoija näkee muistisäännön toteutuksen käytännössä, voidaan tekniikkaa pitää konkreettisena esimerkkinä ymmärtävästä oppimisesta. Kuten lähdetekstissäkin minitaan muistisäännöt ovat mahdollisesti tyypillinen esimerkki pintatason oppimisstrategiasta. Tosiaan näitä sanalistoja käytetään mielestäni erittäin usein myös pintatason strategiana, ulkoa opettelussa. Näin toimi mielestäni aikoinaan lukion laaja matematiikkakin. Kaavakirjan avulla osasin ratkaista erilaisia yhtälöitä, mutta minulla ei ollut aavistustakaan mitä tässä oikeastaan ratkaistaan. Hyväksyin, että loogista ja systemaattista ajattelua tässä harjoitellaan, mutta aika pintatasolla taisin toimia. En todellakaan ajatellut, että yhtälöissä vaikkapa pohditaan matemaattisella tasolla asioiden suhtautumista toisiinsa. Sitähän se tavallaan oli. Ja sitähän elämässä punnitaan eri muuttujien vaihdellessa koko ajan.

Linkittäminen visuaalisten mielikuvien avulla

Voit opetella ulkoa asioita yhdistämällä ne toisiinsa visuaalisen mielikuvan avulla. Esimerkiksi jos sinun täytyy ostaa kaupasta riisimuroja, maitoa, talouspaperia ja appelsiineja, voit kuvitella lehmän syömässä riisimuroja appelsiinipuun alla käärittynä talouspaperiin. Mitä eriskummallisempi visuaalinen mielikuva, sitä paremmin luultavasti muistat asiat.

Tämä toimii varmasti, jos prosessin osaa selostaa. Itse käytän tätä uusien opiskelijoiden nimien opettelussa. Kuten edellisessä kappaleessa mainitaan, kummallinen mielikuva toimii parhaiten. Perusteena on tietysti se, että arkiset näyt eivät "jää kiinni suodattimeen", ne sekoittuvat suureen määrään kuvavirtaa, jota emme tietoisesti prosessoi, mutta jos visioin sukulaispoikani nimeltä Antti juoksemassa kauhuissaan palavan pellon läpi, muistan kymmenen vuoden takaa kurssiltani 16-vuotiaan Antti Tulipellon. (Nimeä ja esimerkkiä hieman muutettu alkuperäisestä ;)

Asioiden sijoittaminen mielikuvakarttaan

Mielikuvakartta on yksi tunnetuimmista muististrategioista. Mielikuvakartta syntyy, kun sijoitat mielessäsi muistettavia asioita tiettyihin paikkoihin. Esimerkiksi voit käyttää kartan pohjana tuttua matkaa, jonka kuljet usein. Kotisi ulko-ovelle voit sijoittaa ensimmäisen muistettavan asian, seuraava voi olla ensimmäisellä suojatiellä, seuraava kaupan pihalla, sitä seuraava vaikkapa sillalla, josta kuljet, seuraava urheilukentällä, joka on matkasi varrella ja viimeinen vaikka päämäärän ulko-ovella.

Sama kuin edellä. Pelkkä muistaminen ei ole konkreettista ennen kuin muistissa olevia asioita käytetään vastauksessa tai muistetut asiat vaikuttavat havaittavaan toimintaan. Mielikuvakartat ovat muuten viime aikoine tulleet aika trendikkääksi tavaksi brassailla muistamisella. Viimeisen kymmenen vuoden aikana taikurit ja mentalistit ovat tuoneet aktinsa varsin postmodernille tasolle ja paljastaneet tekniikkoja, joilla on "taikatemppuja" tehty vuosikausia. Monet tämän alan osaajat selostavat nykyään vuolaasti muistitekniikoita, jotka ovat mainioita työkaluja niin hämmästyttävissä tempuissa kuin käytännöllisten asioidenkin muistamisessa. (Lue esim. Derren Brown: Tricks of mind tai katso saman viihdyttäjän ohjelmasarjaa.)

Ongelmanratkaisun strategiat

Ongelmanratkaisun strategioita on todennäköisesti yhtä monta kuin ongelmia. Joitakin ohjeita ongelmanratkaisuun voidaan kuitenkin antaa. Yksi tunnetuimmista ongelmanratkaisun malleista on George Polyan kehittelemä nelitasoinen malli erilaisten ongelmien ratkaisemiseen. Tässä se yksinkertaistettuna:

1. Ymmärrä ja määrittele ongelma

2. Ratkaisusuunnitelman laatiminen

3. Ratkaisusuunnitelman toteuttaminen

4. Arviointi

Muistiinpanojen tekeminen

Miksi tehdä muistiinpanoja?

1. Muistiinpanoja tehdessäsi prosessoit kuulemaasi, lukemaasi ja näkemääsi. Pohtiessasi, mitä muistiinpanoihin tulee kirjoittaa, erottelet aineistosta tärkeitä asioita, pohdit aiheiden välisiä suhteita ja luot yhteyksiä uuden tiedon sekä aikaisemman tietoperustasi välille.
2. Tehdyt muistiinpanot helpottavat asioiden palauttamista mieleen myöhemmin.
3. Muistiinpanoja kannattaa tehdä paitsi luennoista myös luetusta materiaalista, esimerkiksi tenttikirjoista.
    

Tehdyt muistiinpanot ovat konkreettinen esimerkki oppimisstrategiasta, jonka voi havaita. Muistiinpanojen laatua voi myös havainnoida.

Vinkkejä muistiinpanojen tekemiseksi

1. Ennen luentoja tai kirjan lukemista mieti, mitä jo tiedät aiheesta. Tämä auttaa sinua orientoitumaan käsiteltävään aiheeseen.
2. Ymmärrä kuulemasi tai lukemasi. Jos et ymmärrä jotakin asiaa lukemassasi tekstissä, palaa hieman taaksepäin ja lue kohta uudelleen. Luennoilla ymmärtäminen vaatii keskittyvää kuuntelua. Jos joku asia jäi ymmärtämättä, voit kysyä luennoitsijaa selittämään sen uudelleen.
3. Älä ole kirjan sisällysluettelon tai luennoitsijan muistiinpanojen kopiokone. Luennoitsijan kalvoja voi pyytää kopioitavaksi myöhemmin, jolloin voit keskittyä kuuntelemaan luentoa ja tekemään muistiinpanoja luennoitsijan puhumista asioista.
4. Kirjoita muistiinpanoihin vain todella merkitykselliset asiat. Muistiinpanoissa asia on esitettävä tiiviisti ja jäsennetysti.
5. Käytä tiettyjä merkkejä osoittamaan erityyppisiä asioita muistiinpanoissasi. Esimerkiksi seuraavat ovat käyttökelposia:
   • ! - tärkeää
   • ? - tätä en aivan ymmärtänyt
   • !? - onkohan asia todella näin / olen itse eri mieltä
   • E - esimerkki
6. Käytä tärkeiden asioiden ja avainsanojen esiinnostamiseen alleviivauksia, ympyröintejä ja suuria kirjaimia.
7. Muistiinpanoja voi tehdä myös käsitekartan muotoon. Käsitekartta auttaa jäsentämään erityisesti käsitteiden välisiä suhteita. Muistiinpanoja kannattaa hyödyntää myöhemmin esimerkiksi tenttiin valmistautumisessa ja esseiden laatimisessa. Kirjallisuudesta, artikkeleista ja luennoista tehdyt muistiinpanot ovat hyödyllisiä myös seminaari- ja opinnäytetöitä laadittaessa.

Listauksessa on erinomaisia esimerkkejä havaittavasta toiminnasta. Sen sijaa ajattelua ja kuuntelemista ei sinänsä voi havainnoida niin, että se olisi konkreettinen näyttö syvätason oppimisstrategiasta.

Strateginen kirjoittaminen

Kirjoittamisessa voidaan erottaa kaksi tapaa: tietoa toistava kirjoittaminen ja tietoa muokkaava kirjoittaminen. Tiedon muokkaukseen perustuva kirjoittamisstrategia on tyypillinen kokeneille kirjoittajille. Heidän kirjoittamisensa on suunnitelmallinen prosessi, jota voidaan verrata ongelmanratkaisuun. Tiedon muokkaukseen perustuva tuotos ottaa lukijan huomioon, mutta mikä tärkeintä - se myös edistää kirjoittajan omaa ajattelua. Kokeneen kirjoittajan työskentelyä voidaan kuvata esimerkiksi seuraavien vaiheiden kautta. Näitä vaiheita soveltaen voi edesauttaa strategiseksi, kokeneeksi kirjoittajaksi kehittymistä.

Kirjoittaminen tuottaa automaattisesti havaittavaa dokumentaarista materiaalia.

Hanna Salovaara (2006, 107-118) selvittää oppimisstrategioita opetusteknologian parissa. Hän toteaa, että valitut teknologiatuetut oppimisympäristöt pakottavat prosessoimaan tietoa tietyllä tavalla, joka ikäänkuin pakottaa oppijaa valitsemaan tietynlaisia oppimisen strategioita. Nämä dokumentoituneet prosessit ovat selkeästi havaittavissa olevia konkreettisia esimerkkejä mahdollisesta syvätason oppimisstrategiasta. Salovaara mainitsee esimerkiksi visualisoinnin ja hypertekstuaalisuuden, jotka molemmat kuvaavat yksilön tiedonprosessointia, jota ei voi havaita, mikäli se on päänsisäistä toimintaa.

Salovaara manitsee (Salovaara 2005, Salovaara 2006, 109 mukaan), että vuorovaikutusprosessit unohtuvat miltei kokonaan yleisimmistä oppimisstrategioiden kuvauksista. Tämä on tosiaan merkille pantavaa, koska luova ongelmanratkaisu ryhmässä, yhteisöllinen tiedonrakentelu jne. ovat erittäin konkreettisia ja selkeästi havainnoitavia oppimisstrategioita. Yhteisöllinen tiedonrakentelu dokumentoituu mainiosti mm. verkko-opetuksen työkaluilla. Ryhmän toimintaa on mielekästä havainnoida myös teknologiatuetun opetuksen ulkopuolella, mutta samalla voi todeta sen havainnoinnin olevan erittäin vaativaa, koska (ilman muita dokumentointimenetelmiä) ryhmän toiminnasta voi olla vaikea erottaa yksilön panosta. Yksittäinen havainnointikerta ei välttävättä riitä avaamaan ryhmän toimintaa tarpeeksi. Rinnalla olisi varmasti hyvä käyttää muitakin, ryhmätöskentelyä avaavia menetelmiä.

Selkeästi havaittavista oppimisstrategioista Salovaara (2006, 111-112) luettelee mm. seuraavat verkko-opetusympäristölle tyypilliset tavat prosessoida tietoa: tekstiin voi jättää suoraan muistiinpanoja, virtuaaliset kirjanmerkit, luokittelujärjestelmät, käsitekartat (tarjolla olevilla välineillä) ja hyperlinkit omien assosiaatioiden ohjaamina. Kaiken kaikkiaan teknologiatuettu opetus ja siinä käytetyt työkalut tekevät oppimisprosessista enstistä läpinäkyvämmän (Salovaara 2006, 113) ja tästä syystä valtaosa teknologiatuetun oppimisen työkaluista antaa mahdollisuuden syvätason strategioiden havaitsemiselle. Teknologian avulla voidaan tarkastella teknologiatuettua vuorovaikutusta niin yksilön kuin ryhmän näkökulmasta yhtä selkeästi. Monenlaiset ryhmäprosessitkin avautuvat näin helpommin havaittaviksi konkreettisiksi esimerkeiksi.

Salovaara, H. 2006. Oppimisen strategiat ja teknologiaperustaiset oppimisympäristöt. Teoksessa Järvelä, S., Häkkinen, P ja Lehtinen, E. (toim.) 2006. Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. Helsinki:WSOY.

Salovaara, H. 2004. Oppimisen strategiat.
http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_5/oppimisen_strategiat.htm. Luettu 5.10.2011