Janne pohtii (Case 1)

Jannen pohdintaa työyhteisön viestintäilmapiiristä

VISIO ADAPTIIVISEN ASIANTUNTIJUUDEN KEHITTYMISEN MAHDOLLISTAVASTA KOULUN TYÖYHTEISÖSTÄ

Eli miten koulun työyhteisö voi tukea adaptiivisen asiantuntijuuden kehittymistä? (Kesken)

Koulun työyhteisö

Miten kuvataan hyvää työyhteisöä? Millainen on hyvän työyhteisön viestintäilmapiiri?

Hyvää työyhteisöä ja viestintäilmapiiriä käsitellään usein melkein synonyymeinä. Hyvää viestintäilmapiiriä kuvaavia piirteitä ovat mm. viestinnän positiivinen sävy, viestinnän avoimuus, yksilöiden vastuunkanto, vertaistuki, kannustavuus ja joustava useiden tehtävien päällekkäinen hoitaminen. Huonoa ilmapiiriä kuvataan esimerkiksi piirteillä ankea, tukahduttava, autoritäärinen. Nämä ovat nimenomaan yksilöiden kokemuksia ja tulkintoja. Yhteisön viestintäkulttuuri voi olla jotain muuta. Yleensä organisaation viestintäkulttuuri on pysyvämpi ja hitaammin muuttuva kuin viestintäilmapiiri, joka saattaa muuttua hyvin nopeasti. Yksilöiden kokemukset viestintäilmapiiristä voivat olla myös erilaisia. Viestintäkulttuuri voi olla jotain, minkä yksilöt tunnistavat, mutta eivät koe välttämättä olevansa osa sitä tai edes ylläpitävänsä sitä. Kuitenkin vahvasta kulttuurisesta normista on myös vaikea poiketa.
 

Avoin ja toimiva viestintäilmapiiri mahdollistaa yhteisen normin mukaisen toiminnan rinnalle vaihtelevia toimintatapoja. Ilmapiirin tulisi olla hyväksyvä ja joustava, jotta normista poikeavat tavat toimia saavat mahdollisuuden tulle esille. Epäonnistumisen mahdollisuus sallitaan silloin, kun on kysymys kokeiluluonteisista asioista tai oman työyhteisön jäsenen kehittämistoiminnasta.

Vertaistuki, kiinnostus oman yhteisön jäsenten toimintaa kohtaan, asiantuntijan osaamisen hyödyntäminen, joustaminen tehtävänjaossa, yhteistoiminta työn suunnittelussa ja -toetutuksessa, työtehtävien laajentaminen rutiini-, asiantuntija- ja kehittämistason tehtäviin yhdessä mahdollistavat yksilön kiinnostuksen ja voimavarojen tehokkaamman hyödyntämisen.

Visio työyhteisön ilmapiiristä

Kannustaako koulun työyhteisö opettajayksilöä kehittämään vahvuuksiaan? Moni opettaja kokee edelleen jäävänsä yksin työtaakkansa alle, joten kehittämistä olisi ainakin yhteisöllisyyden suhteen. Omista reviireistä olisi luovuttava ja jaettua opettajuutta pitäisi hyödyntää enemmän.

Tämä vaatii yksittäisiltä ihmisisltä myös joustavuuttaj ajoissakin tapauksissa myös nöyryyttä, jos jotkut työyhteisön jäsenet voivat suuntautua laajemmin eri asiantuntijuuden alueille kuin toiset. Toki kaikilla pitäisi olla mahdollisuus kehittää itseään. Kollegiaalinen tuki antaa tähän mahdollisuuden osittain - muut resurssit toki rajaavat mahdollisuuksia edelleen.

Opettajien työyhteisön tulisi olla aidosti kiinnostunut toistensa tekemisistä ja käydä jatkuvasti pedagogista keskustelua yhteisössään niin opettamisen kehittämisestä kuin yksilöiden voimavarojenkin järkevästä suuntaamisesta. Vastuun- ja velvollisuuksien jaon ei tulis tasapäistää liikaa opettajia, kuten ei oppilaitakaan.
 

Goldhaber, G. M. 1981. Organisaatioviestintä. 2. painos. Suomentanut; Wiio, Osmo A. Espoo 1985: Weilin+Göös.

Elisa Juholin (toim.)  2006. Työyhteisöjen viestinnän. Helian julkaisusarja. Helsinki.
uutta suuntaa etsimässähttp://india.haaga-helia.fi/fi/tutkimus-ja-kehityspalvelut/julkaisut/liitteet/TYVI%202010,%20raportti%20I,%202006.pdf

Kreps, G., L. 1990. Organizational communication. Theory and Practice. N.Y: Longman.

Poikkeaako oppilaitos muista työyhteisöistä?

Ohessa opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto vuodelta 2007:

http://www.oaj.fi/portal/page?_pageid=515,447849&_dad=portal&_schema=PORTAL


Mikäli tuon eettisen kannanoton lukee ja vaihtaa sanan "koulu" tilalle minkä tahansa muun työyhteisön, voi ainakin toivoa, että samoja asioita tavoiteltaisiin missä tahansa työyhteisössä. Luonnollisesti koulun erityispiirteet ovat erityisiä vain koulutusorganisaatioille. Mikä muu organisaatio kokoaa Suomessa koko tietyn ikäryhmän yhteisen opetussuunnitelman pariin? Toki koulua voi verratta muihin organisaatioihin, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana kasvatussektorille tulleet toimintamenetelmät, jotka on kehitetty yritysmaailman tarpeita varten maksimaalista taloudellista tuottavuutta ajatellen, istuvat aika nihkeästi maailmaan, jonka ensisijaiset tavoitteet ovat osaava ihminen ja "parempi maailma".

Hyvänä esimerkkinä Oulun tilaaja-tuottaja -malli, jota ei koskaan saatu istumaan esimerkiksi opetustoimeen. Kuluneen parin vuoden aikana on tiedotettu mallin hiljaisesta alasajosta, kun toivottavasti käyttökelpoisempia mallejakin on saatavilla.

Ks. esim.
http://yle.fi/alueet/oulu/2009/07/tilaaja-tuottaja_syynissa_oulussa_871624.html
http://yle.fi/alueet/oulu/2010/10/kritiikkia_tilaaja-tuottajamallia_vastaan_oulun_valtuustossa_2050403.html
http://www.ouka.fi/sote/hallinto/ypk.html
http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/tilaaja-tuottaja-malli-loppuu/909591

Koulua työyhteisönä kuvaa ainakin verrattain hidas muutos viimeisten vuosikymmenten aikana. Yksittäisen opettajan ja yksittäisen koulun näkökulmasta muutoksia on varmasti tapahtunut paljon, mutta taloudellinen ja globaali muutos, joka on vaikuttanut "muihin" työyhteisöihin ja töiden organisoimiseen, on ollut huomattavasti hitaampaa kasvatus- ja koulutussektorilla, joka ei keinahtele kvartaalitalouden nuokahdusten mukana. Tämä on koulujen etu ja haaste. Muutostarve ei ole muutospakko, kuten organisaatiossa, joiden on selviytyäkseen mukauduttava erittäin nopeasti globaalin taloden ja yhteiskunnan vaatimuksiin. Tästä syystä koulua voidaan pitää verrattaen hitaana organisaationa. Toisaalta taas monet perinteet ja perusarvot säilyvät turvallisemmissa käsissä, jos jokaiseen muutokseen ei ole kiire reagoida. Koulutusorganisaatio ei kaadu yhden koulun lakkautuksen mukana. Taloudelliset resurssit ovat vakaat. Tämä mahdollistaa suunnitelmallisen toiminnan pitkällä aikajänteellä. Tätä luksusta ei esimerkiksi yksityisellä sektorilla ole.

Koulutusorganisaatiossa on kuitenkin tapahtunut melko huomattavia muutoksia viime vuosikymmenten aikana. Opettajatkin ovat ammattikuntana muuttumassa kansankynttilöistä verkosto-osaajiksi.

Anita Rubin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta näkee tämän vision yhtenä mahdollisuutena.

Alla oleva ei ollut olennaista viestintäilmapiirin osalta.
 

Ericsson (useita lähteitä...kirjoiuta puhtaaksi) mukaan seuraavat toiminnat eivät kehitä adaptiiviseksi asiantuntijuudeksi kuvattua osaamista:

1. (Perus)opetukseen osallistuminen
2. Luennon kuunteleminen
3. Kirjan tai artikkelin lukeminen
4. Asiantuntijan toiminnan katsominen
5. Opettaminen
6. Oman perusosaamisen toteuttaminen

Toiminta, joka harjoittaa eksperttitason osaamista, voidaan kuvata seuraavasti:
 

1. Jonkin oman osaamisen osan harjoittelu
2. Oman osaamisen ta toteuttamisen monitorointi
3. Oman toiminnan arviointi
4. Oman toiminnan kehittäminen

Eksperttitason osaamisen harjoittelua kuvaa myös seuraavat asiat:

1. Toiminta ei välttämättä ole nautinnollista.
2. Toiminta ei ole ns. palkkatyötä tai leikkiä.
3. Harjoittelu kohdistuu spesifiin toimintaan.
4. Ei ole pelkästään harjoittelun tai asiantuntijatason osaamisen seuraamista.
5. Vaatii panostusta ja vaivannäköä.
6. Toimintaan liittyy usein kouluttaja, mentori, muu ekspertti tms.

http://www.jimdavies.org/summaries/ericsson1993.html
Viittaukset puuttuvat, löytyisköhän suomeksi hmm hmm.

Mentorointi ja vertaistuki osana omaa kehittymistä
 

Asiantuntijaksi kehittyminen ja oman asiantuntijuuden toteutuminen ei välttämättä tapahdu arkirutiinien keskellä eikä välttämättä niiden ihmisten seurassa, jotka samassa rutiinissa ja ryhmissä työskentelevät. Löytyykö mentoria tai asiantuntijayhteisöä omalta työpaikalta, omasta kaupungista, omista verkostoista vai onko väistämättä hankittava osaamista kansainvälisistä verkostoista? Mentorointi on ainakin viime vuosina pinnalla ollut keino tukea ja kehittää yksilön asiantuntijuuden kehittymistä. (Löytyisikö asiantuntijuutta ja mentorointia käsittelevä lähde tähän...)

jolloin muiut voivat tukea paikkaamalla töissä, käyttämällä ja soveltamalla asiantuntijan osaamista, yleinen kiinnostus asinatuntijan tekemisistä, Ettei jää yksin.

Jatkuva itsensä kehittäminen osana opetushenkilöstön toimenkuvaa ja työyhteisöä
- miksi työyhteisöä kannattaa kehittää, esim. pieni swot taulukko työyhteisön näkökulmasta tarkasteltuna (kehittämisen uhat, mahdollisuudet, heikkoudet, vahvuudet )

Miten kuvataan toimivan työyhteisön viestintäilmapiiriä, jossa yksilöllä on tilaa kehittää itseään ja yhteisöään?

Suomennosta vaille
The four conditions are: (1) encountering fairly often a novel problem to which prior knowledge is not readily applicable or a phenomenon that disconfirms a prediction based on prior knowledge;(2) engaging in frequent dialogical interaction, such as discussion, controversy, and reciprocal teaching;(3) being free from urgent external need (e.g., material rewards or positive evaluations), and thus able to pursue comprehension even when it is time consuming; and (4) being surrounded by reference group members who value understanding.

 

Hahmotelma