Karin kirjoitusta

Sisältöalue

Jäsennellympi kirjoitelma motivaatiosta

Motivaatio ja toiminta

Kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian yksi keskeinen ajatus on se, että kaikki inhimillinen toiminta on välineiden ja merkkien välityksellä tapahtuvaa, sosiaalisesti välittynyttä toimintaa, joka pyrkii vaikuttamaan määrättyyn kohteeseen (Miettinen, 2005; Stetsenko, 2005). Näiden yhteyksien jättäminen huomiotta johtaa helposti siihen, että toimintaa ryhdytään käsittelemään pelkästään sosiaalisena tai psyykkisenä ilmiönä; toiminnan teoria pyrkii siis välttämään tämän kahtiajaon yhdistämällä toiminnan käsitteessä sekä psyykkisen että sosiaalisen. Käsitys toiminnasta historiallisesti kehittyvänä kokonaisuutena yhdistää siihen myös situationaalisuuden toiminta on eri aikoina aina hieman erilaista.

Yksilön motivaatio liitetään toiminnan teoriassa tähän yhteiseen toiminnan kohteeseen (Mäkitalo, 2005 117 - 118). Yleensä motivaatioteorioille on tyypillistä motivaation jakaminen kahteen osaan, sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Tämä jako estää yhtenäisen motivaation käsitteen muodostamisen, koska sekä sisäisellä että ulkoisella motivaatiolla on oma dynamiikkansa (Hakkarainen 1990, 33). Motivaatio ymmärretään helposti myös ärsykkeenä, joka johtaa määrätynlaiseen käyttäytymiseen. Ulkoista motivaatiota voidaan näin ajatellen parantaa lisäämällä ulkoisia kannustimia tai pakkoa ja sisäistä motivaatiota voidaan parantaa erilaisilla motivoivilla opetusmenetelmillä.

Toiminnan teoria ylitää kahtiajaon sisäisen ja ulkoisen välillä, koska se tarkastelee yksilöä ja hänen ympäristöään yhtenä toiminnallisena yksikkönä. Havaittavan käyttäytymisen erittely muuttuu toiminnan analyysiksi, kun etsitään näkyvien tekojen suhdetta motivaatioon ja tarpeisiin (Hakkarainen 1990, 89). Tämä suhde on aina yhteiskunnallisten suhteiden järjestelmään kytkeytyvä järjestelmä (Leontjev 1977, 78). Ihmisten tietoisuus koostuu Leontjevin (mt.) mukaan kahdesta järjestelmästä. Merkitykset omaksutaan toiminnassa ja ne muotoutuvat yksilöllisen tietoisuuden ominaisuuksiksi, mm. käsitteiksi, normeiksi ja tiedoksi. Toinen tietoisuuden yksikkö muodostuu henkilökohtaisesta mielestä, jonka perusta on subjektin ja toiminnan välisissä suhteissa. Motivaatio liittyy tähän suhteiden järjestelmään, jossa henkilökohtainen mieli kuvaa käsitteiden, tiedon ja normien elintärkeää merkitystä ihmiselle. Mieli antaa suunnan tietoisuudelle, ja sillä on siten keskeinen merkitys motivaation muodostajana (Hakkarainen 1990, 95). Ihmisillä motivaatio, kuten muutkin psykologiset toiminnot, muuttuu kulttuurisen välittyneisyyden kautta (Miettinen 2005, 54).

Hakkarainen, P. (1990). Motivaatio, leikki ja toiminnan kohteellisuus. Orienta-Konsultit Oy. Helsinki.

Leontjev, A.N. (1977). Toiminta, tietoisuus, persoonallisuus. Kuopio, Kansankulttuuri oy.

Miettinen, R. (2005). Object of activity and individual motivation. Mind, Culture, and Activity, 12(1), 5269. Taylor & Francis. Retrieved from http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1207/s15327884mca1201_5

Mäkitalo, J. (2005). WORK-RELATED WELL-BEING IN THE TRANSFORMATION OF NURSING HOME WORK.University of Helsinki. Oulu.

Stetsenko, A. (2005). Activity as Object-Related: Resolving the Dichotomy of Individual and Collective Planes of Activity. Mind, Culture, and Activity, 12(1), 70-88. Taylor & Francis. doi:10.1207/s15327884mca1201_6

alustavaa ajattelua

Minä päädyn näköjään motivaatiota miettiessäni alkulähteille: törmäsin uudelleen Reijo Miettisen artikkeliin 'Epistemology of Transformative Material Activity: John Dewey's Pragmatism and Cultural-Historical Activity Theory', jossa haetaan ratkaisua kartesiolaiseen dualismin ongelmaan. Pulmahan on oikeastaan sama, jonka Järvelä&al. esittävät artikkelissa, joka oli sekä Astan että minun lukulistallani (Moving Beyond the Cognitive?Situative Divide and Combining Individual and Social Processes). Miettisen artikkelissa tiivistetään oivallisesti toiminnan teorian ratkaisu ao. kahtijakoon: kohteellisen toiminnan käsite, joka yhdistää sosiaalisen, psyykkisen ja situationaalisen yhdeksi analyysiyksiköksi, jonka Engeström (2005) nimesi toimintajärjestelmäksi. Toimintajärjestelmän ydin on toiminnan kohde, joka sisältää monia elementtejä. Se on ensinnäkin kaksijakoinen sikäli, että kohteeseen sisältyy käyttö- ja vaihtoarvo, jotka tässä yhteydessä voi ymmärtää hyödyksi ja hinnaksi. Motivaation voisi näin määritellä pyrkimykseksi ratkaista kulloisenkin oppimisen kohteen kohdalla siihen panostettavan vaivan ja siitä saatavan hyödyn välinen jännite.

Lisäksi toiminnan kohteeseen liittyy merkitys-mieli -ulottuvuus, jossa merkityksellä tarkoitetaan yleistä käsitystä toiminnan kohteesta. Kaikki toimintaan osallistuvat tietävät tämän merkityksen ja ymmärtävät toiminnan kohteen siinä suhteessa samalla tavalla: "historian opiskelu", "ammattiin oppiminen". Kukin toimintaan osallistuva rakentaa lisäksi siihen omakohtaisen, itselle tärkeän merkityksen eli mielen, josta motivaatio osallistua toimintaan kumpuaa. Mieli voi olla samastakin toiminnasta erilainen - vaikkapa arvosana, tuleva hyöty, osallistuminen tietokilpailuun, mukava opettaja jne.

Toimintajärjestelmä on myös välineiden, sääntöjen, työnjaon ja yhteisön välittämä kokonaisuus, joten se yhdistää sosiaalisen ja psyykkisen. Toimintajärjestelmät myös muuttuvat koko ajan, joten myös situationaalisuus yhdistyy toimintaan.

Deweyn pragmatismiin liittyen esille tuli vielä mukava artikkeli 'Transformative Experience: An Integrative Construct in the Spirit of Deweyan Pragmatism', jota pitää tutkia vielä lisää.

Näiden teemojen ympärillä kuitenkin päädyn touhuamaan, ja laadin vähän viimeistellymmän tekstin, jahka saan ajatukset kunnolla jäsenneltyä. Tässä vaiheessa toivoisin jo kommentteja ylläolevasta: onko toiminnan kohteellisuus ja sen seuraamukset yllä ymmärrettävästi kirjoitettu? Mitä pitäisi tarkentaa? Mitä haluaisitte kysyä?