This is a Purot.net wiki
Pages
  • View:

Karin prosessikriittisyyttä

Sisältöalue

Yhteisöllisen oppimisen prosessi

Yhteisöllisen oppimisen tarve on lähtenyt liikkeelle teknologian muutosten käynnistämästä työ- ja yhteiskuntaelämän muutoksesta. Teknologian muutos ja sen myötä syntynyt tarve mm. organisaatioiden infrastruktuurin rakentamiseksi uudelleen on lisännyt tarvetta yhteistyöhön työpaikoilla (Gokhale 1995, 22; ks. myös Pihlaja 2005). Nykyisin elämme oikeastaan myös aikaa, jolloin osittain teknologian ja teknologisen muutoksen takia elämme tilanteessa, jota Pekka Himanen (2010, 32 33) kuvaa hätätilana, jossa ilmastomuutos pakottaa tuotantoelämän muutokseen, hyvinvointiyhteiskunta hakee tapaa vastata tuotantoelämän muutokseen ja monikulttuurisuuden lisääntyminen pakottaa kulttuurijärjestelmän murrokseen. Teknologian muutos toisaalta antaa myös mahdollisuuksia vastata näihin haasteisiin: web 2.0 ja pedagogiikka 2.0 (ks. McLoughlin&Lee 2007) kietoutuvat yhteen kokonaisuutena, joka suorastaan edellyttää oppimisen muuttumista yhteisölliseksi ja ekspansiiviseksi oppimiseksi (ekspansiivisesta oppimisesta ks. esim. Engeström 2002, 75 108). Myös haasteenamme olevaan kansakunnan ikääntymiseen ja suurten ikäluokkien työelämästä poistumiseen liittyvä hiljaisen tiedon katoaminen on kenties mahdollista ratkaista yhteisöllisen oppimisen avulla. Meidän olisi aika oppia arvostamaan kaiken ikäisten niin nuorten kuin ikääntyvien osaamista ja kehittää työelämässä ja oppimisessa sellaisia oppimisen muotoja, joilla niin työn tuottavuuden, työhyvinvoinnin, monikulttuurisuuden ja ekologian tarpeet tulisivat otetuksi huomioon. Innovoiva, kriittinen, ekspansiivinen ja yhteisöllinen oppiminen saattaa olla tapa, jolla näihin haasteisiin vastataan.

Toiminnanteoreettisesti yhteisöllinen oppiminen määritellään oppimistoiminnaksi, jossa yksittäisten ihmisten toiminnan nivoo yhteen yhteinen kohde (Pihlaja 2005, 183). Toinen tapa määritellä yhteisöllinen oppiminen on todeta, että se on toimintaa, jossa oppijat ovat yhteisessä vuorovaikutuksessa (Dillenbourg 1999, 8). Yhteisessä vuorovaikutuksessa interaktiivisuus, synkronisuus ja neuvottelun mahdollisuus ovat oleellisia. Interaktiivisuudessa ei ole ratkaisevaa sen tiheys vaan se kuinka se vaikuttaa toiminnassa mukana olevien kognitiivisiin prosesseihin. (Dillenbourg, mt.). Interaktiivisuutta ei näin ollen ole se, että työryhmän jäsenet tekevät sovitun työnjaon mukaisesti kukin oman osansa yhteisestä tehtävästä työnjakoon pitäisi nivoa myös yhteinen oppimisprosessi, jotta se johtaisi myös yhteisölliseen oppimiseen. Yhteisen kohteen jakaminen työnjaollisesti liian erillisiin osiin on siis yhteisöllisen oppimisen kannalta haitallista; interaktiivisuuden pitäisi näkyä myös niin, että yhteinen käsitys kohteesta laajenee ja muuttuu laadullisesti, että oppiminen olisi yhteisöllistä.

Toinen yhteisöllisen oppimisen kriteeri on oppimiseen liittyvien tekojen synkronisuus (Dillenbourg mt.). Tämä asettaa haasteen yhteisöllisen oppimisen teknologisille välineille. Parhaiten synkronisuuden toteutuminen on mahdollista, kun oppimistoimintaan osallistuvat ovat samaan aikaan samassa tilassa, vaikkapa sitten virtuaalisesti. Synkronisuuden toteutuminen ympäristössä, jossa toimintaan osallistuvat toteuttavat oppimistekojaan eri aikoihin eri paikoissa asettaa huomattavat vaatimukset oppimistoiminnan dialogisuudelle. Tämä johtuu yhteisöllisen oppimisen sosiaalisesta luonteesta, joka on ihmisen toiminnassa kielen välittämää (Cecez-Kecmanovic&Webb2000). Kommunikaatio on siten yhteisöllisen oppimisen edellytys. Synkronisuuden vaatimukseen vastaaminen verkkopohjaisissa oppimisympäristöissä on nykyisillä välineillä mahdollista, jopa helppoa, jos käytetään reaaliaikaisen keskustelun mahdollistavia ohjelmia. Wikiympäristössä, jossa kommunikaatio ei ole synkronista, vuorovaikutteisuus on hoidettava sopimalla sääntöjä kommunikaation tiheydestä ja tekemällä työnjaollisia sopimuksia oppimistoimintaan osallistuvien osatehtävien aikatauluista. Toisaalta täytyy todeta, että rikastavan vuorovaikutuksen teorian mukaan (ks. Himanen 2010, 89 103) innovaatioiden uudistavan oppimisen synty on parhaiten mahdollista silloin, kun oppimistoimintaan osallistuvat ovat keskenään suorassa vuorovaikutuksessa ilman välittäviä välineitä. Tuolloinhan myös synkronisuus toteutuu luonnostaan.

Kolmantena yhteisöllisen oppimisen edellytyksenä Dillenbourg (mt.) ottaa esille neuvoteltavuuden. Tämä on tulkittavissa niin, että yhteisöllisessä oppimisessa työnjaon ja sääntöjen tulee mahdollistaa neuvottelemisen tila vuorovaikutuksen pitäisi siis olla suhteellisen tasapuolista, argumentoivaa ja kriittistä, jotta oppimisen kohteesta ja tavoiteltavasta tuloksesta syntyisi yhteinen näkemys. Tämä periaate ei sulje pois työnjaollisia sopimuksia puheenjohtajuudesta tai muistiinpanojen tekemisestä, jotka varmasti sujuvoittavat yhteisöllistä oppimista. Neuvoteltavuus liittyy erityisesti vuorovaikutuksen sääntöihin ja kenties mahdollisimman tasaveroiseen osallistumiseen.

Palaan vielä lopuksi ensimmäisessä kappaleessa esittämääni ajatukseen siitä, että tarve yhteisölliseen oppimiseen nousee teknologian kehityksestä ja siitä seuraavasta työelämän muutoksesta. Työelämän muuttuminen nähdäkseni pakottaa myös koulutusjärjestelmää muuttumaan, joten koulutusjärjestelmässäkin on ilmeinen tarve muuttaa oppimistoimintaa entisestä hierarkkisesta 1.0-versiosta (McLoughlin&Lee, mt.) laadullisesti erilaiseksi. Yamazumi (2009, 216 217) luonnehtii tätä tarvetta koulun oppimistoiminnan koteloitumisen murtamiseksi. Ratkaisuna nousee esille (Yamazumi, mt. 226 227) koulutusjärjestelmän vakiintuneet rajat ylittävä solmutyöskentely ja yhteistyö koulun ulkopuolisten arkielämän toimijoiden kanssa. Näillä edellytyksellä koulutusjärjestelmä antaisi parempia valmiuksia nykyisen kaltaiseen, yhteisöllistä oppimista edellyttävään työelämäänkin. Koulutusjärjestelmässä työskenteleviltä tällainen muutos vaatii myös valmiutta, motivaatiota ja taitoja yhteisölliseen oppimiseen. Työelämää kokonaisuutena koskevat samat tarpeet.

 

 

Lähteet:

Cecez-Kecmanovic, D.&Webb, C.: (2000): Towards a Communicative Model of Collaborative Web-mediated Learning. Australian Journal of Educational Technology 2000, 16(1), 73 - 85.

Dillenbourg, P. (1999). What Do You Mean by Collaborative Learning?. In Dillenbourg, P. (Ed) Collaborative Learning: Cognitive and Computational Approaches. (pp 1 19): Oxford. Elsevier

Engeström, Y. (2002). Kehittävä työntutkimus. Perusteita, tuloksia ja haasteita.  Edita Prima Oy. Helsinki.

Gokhale, A.A. (1995). Collaborative Learning Enhances Critical Thinking. Journal of Technology Ecucation     Vol. 7. No 1, Fall 1995. 22 30.

Himanen, P. (2010). Kukoistuksen käsikirjoitus. Ws Bookwell Oy. Juva.

Mcloughlin, C., & Lee, M.J.W. (2007). Social software and participatory learning: Pedagogical choises with technology affordances in the Web 2.0 era. In R.J. Atkinson, C. McBeath, S.K.A.Soong, & C.Cheers (Eds.), Current,2, (pp.664-675). Ascilite Singapore 2007.

Pihlaja, J. (2005). Learning in and for Production.  An Activity-Theoretical Study of the Historical Development of Distributed Systems of Generalizing. University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Education.

Yamazumi, K. (2009): Expansive Agency in Multi-Activity Collaboration. In Sannino, A., Daniels, H., Gutiérrez, K.D. (Eds.), Learning and Expanding with Activity Theory. University Press. Cambridge.

 

Discuss & brainstorm

Only members of this wiki are allowed to contribute to discussions. If you would like to participate in the discussion, send a membership request.

Niin, monenlaisia tuntemuksia ryhmän toimivuudesta tai toimimattomuudesta varmaan meillä kaikilla on. Mutta varsinaisia konflikteja ei ole vielä ollut näkyvissä minustakaan. Liekö syynä ryhmän vuorovaikutustaidot... :)

Vielä tuosta kasvokkain tapaamisesta. Minulla on kokemusta työssäoppimisen järjestämisestä ulkomailla. Aina aluksi yhteydenotot tapahtuu sähköpostin välityksellä ja aikapitkälti yhteydenpitoa näin jatketaankin. Mutta aina, kun on sitten vihdoin ja viimein mahdollisuus tavata yrittäjän kanssa kasvokkain, ollaan ihan eri tasolla. Silloin oikeasti vasta syntyy se luottamus, sitoutuminen ja yhteisen päämärän tavoittelu oikesti! Näin se vain on.
Susanna   (05.11.2011 21:58)
 

Itsekin pidän ryhmän tuntemista tärkeänä ja meidän ryhmän kohdalla alan ehkä vasta nyt tuntea toisten vahvuuksia sen verran hyvin, että osaisin ehkä hyödyntää niitä ryhmän toiminnassa. Tämän takia roolijaot tehtävissä ovat hyviä, että samalla kun itse pääsee kokeilemaan erilaisia rooleja, näkee myös muiden tapoja toimia ja sitä kautta toisten vahvuuksia ja heikkouksia.

Kari mainitsi nuo ryhmän sisäiset ristiriidat ja konfliktit. Itse en ole nähnyt niitä kovinkaan paljon meidän ryhmän toiminnassa. Olemme onnistuneet pysymään melko asialinjalla ja pääsemään yhteisymmärrykseen melko helposti. Varmaan jokaisella on monenlaisia tuntemuksia ollut työskentelyn aikana, ainakin itselläni on ollut, mutta niitä ei tule ehkä tänne wiki-keskusteluun niin herkästi tuotua näkyviin. Kasvokkain työskennellessä epävarmuus tai muut negatiiviseen viittaavat tuntemukset näkyisivät paljon herkemmin. Nyt negatiiviset tuntemukset tulee käsiteltyä yksin ryhmän ulkopuolella. (Huom, nämä tuntemukset ovat olleet melko harvassa, ei mitään draammaattista, mikä ei kuuluisi koulutyöhön yleensäkin!) Mutta ehkä näin olemme voineet keskittyä ryhmänä asiaan ja työntekoon. :)
akaarnie   (02.11.2011 11:12)
 

Minäkin yhdyn siihen, että välillä on hyvä nähdä kasvokkain. Jotenkin olen taipuvainen uskomaan siihen, että ryhmän täytyy ainakin jossakin määrin tuntea toisiaan ja ennen kaikkea luottaa toisiinsa, jotta aikaan saadaan yhteisöllistä oppimista ja ylipäätään yhteisöllistä tekemistä. Näin ainakin minun omalla kohdallani. Minua oikeastaan harmittaa, että OTTO lähestyy loppuaan. Uskon, että teidän kanssanne olisimme päässeet jatkossa aivan mielettömiin tuotoksiin ja oppimisen prosesseihin. Ehkäpä pääsen jatkossa vielä vierailemaan ryhmässänne?
elinamaatta elinamaatta   (30.10.2011 08:41)
 

Tämähän onkin kehittävää solmutyöskentelyä myös, jossa kaikki me asiantuntijat ajoittain solmimme omaa, sisäistettyä asiantuntijatietoa yhteen. Sanoisin, että tällaiseen työhön liittyvät taidot ovat työelämässä varsin arvokkaita. Pitää osata ulkoistaa, siis selittää omaa asiantuntijuttaan kumppaneille ja pitää pystyä sisäistämään, eli ymmärtämään toisten asiantuntijuutta. Näistä sitten jalostuu yhteinen tuotos - usein monenlaisten ristiriitojen ja konfliktienkin kautta. Luulenpa, että viikonlopun aikaan saattaisin kirjoittaa blogiin yhden artikkelin ristiriidoista muutoksen ja motivaation lähteinä.
Karihanse Karihanse   (27.10.2011 09:43)
 

Aivan. Minusta tuntui hyvältä, näin synkronoidusti :), että pidämme väliin tällaisia ideoimispalavereita kasvokkain.
Susanna   (26.10.2011 23:41)
 

Äskeisen tapaamisen innoittamana palaan näihin keskusteluihin.. Mietin tuota työnjaollista asiaa meidän ryhmän näkökulmasta. Mielestäni tässä case3:ssa on ehkä siksikin luontevampaa osallisua keskusteluun, kun työnjaon jälkeen jokaisen tuotos on selkeästi eri näkökulmasta. Ei voi ajatella, että toiset lukevat mielipiteeni minun tiivistelmästä tai tuotahan minäkin luin. Toivottavasti ymmärrätte mitä yritän tarkoittaa :)
Synkronisuus herättää itsessäni kahdenlaisia ajatuksia. Välillä on todella mukavaa päästä samaan aikaan keskustelemaan, mutta toisaalta itse pidän myös siitä, että voin ajan kanssa yrittää ymmärtää toisten ja omiakin ajatuksia. Eihän nämä kirjoitetut kommenttinikaan viimeisen päälle hiottuja ole, mutta tämä sallii myös hieman hitaamman ajattelun.
akaarnie   (26.10.2011 20:18)
 

Nonni, toivottavasti kukaan ei ollut ehtinyt kommentoimaan tänne, koska epähuomiossa tulin poistaneeksi koko sivun tässä välillä. Tässä kuitenkin viimeisin versio - harhauduin tosin hieman syrjäpoluille aiheesta, ja olen siitä hyvin pahoillani.
Karihanse Karihanse   (18.10.2011 19:34)