This is a Purot.net wiki
Pages
  • View:

Mian mietteitä

Sisältöalue

Scaffoldingilla tarkoitetaan prosessia, jonka kautta ekspertti tukee oppijan suoriutumista jostakin tehtävästä tai jonkin päämäärän saavuttamista. Scaffolding liittyy läheisesti Vygotskyn (1978) lähikehityksen vyöhykkeeseen (zone of proximal developmentiin, ZPD), jossa on keskeisessä osiossa ekspertin (esimerkiksi opettajan) ja noviisin (esimerkiksi oppilaan) välinen vuorovaikutus. Scaffolding menetelmää on verrattu holvikaaren tai sillan rakennusprosessissa käytettäviin väliaikaisiin rakenteisiin, jotka kannattelevat alussa rakennelmaa, mutta lopulta ne voidaan poistaa ja rakennelma pysyy itsestään pystyssä. Scaffoldingin kolme keskeisintä näkökulmaa ovat:

  1. auttaa oppilasta saavuttamaan sellaista, mihin hän ei kykenisi ilman oppimisen tukea
  2. oppilas jatkaa oppimisprosessia täysin itsenäisesti kun oppimisen tuki poistetaan
  3. tuen poistaminen ei hidasta oppimista eikä vähennä toimintaa

Asteittain vähenevä, ja lopulta kokonaan poistuva tuki, erottaa scaffolding menetelmän oleellisesti muista tavoista tukea oppimista (Lepper, Drake & ODonnell-Johnson, 1997, Sharma & Hannafin 2007 mukaan).

 

Scaffolding menetelmää voidaan hyödyntää lisäksi teknologia-avusteisissa oppimisympäristöissä (technology-enhanced learning environments, TELE). Teknologia-avusteinen scaffolding eroaa kasvokkain tapahtuvasta ohjauksesta merkittävästä siinä, että sen kautta ei pystytä vastaamaan yhtä tehokkaasti oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin, koska siinä ei pystytä ottamaan huomioon yllättäviä tilanteita, vaan ainoastaan ennalta odotettuja toimintamalleja. Teknologia-avusteinen scaffolding ei näin ollen kykene antamaan oppilaan kehitys- ja oppimistasoa vastaavaa yksilöllistä tukea, eikä se siten ollen ole yhtä dynaamista ja vaihtelevaa kuin kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus. Teknologia-avusteisella scaffoldingilla on kuitenkin kaksi oppimista merkittävästi tehostavaa ominaisuutta. Sen kautta tiedon hallinta helpottuu ja oppilaan on mahdollista keskittää voimavaransa tehtävän ratkaisun kannalta oleellisiin seikkoihin. Teknologia-avusteisissa oppimisympäristöissä tapahtuvalla scaffoldigilla voidaan esimerkiksi antaa vihjeitä, jotka auttavat käytettävien lähteiden määrittelyssä sekä tiedon keräämisessä ja sen jäsentelyssä ja analysoinnissa.  Tämän lisäksi teknologia-avusteisissa oppimisympäristöissä tapahtuva scaffolding auttaa noviisia jäljittelemään ekspertin ajattelumallia, joka puolestaan kehittää noviisin ongelmanratkaisutaitoa. Ekspertin ajattelumallin jäljitteleminen voi auttaa oppilasta suoriutumaan annetusta tehtävästä tehokkaammin (Sharma & Hannafin, 2007, s. 30, 32).

 

Scaffolding menetelmän onnistunut hyödyntäminen luokkahuoneessa edellyttää, että opettaja laatii tehtäviä, joiden kautta oppilaalla on mahdollista rakentaa aiemmin oppimansa tiedon päälle ja sisäistää uusia käsitteitä. Opettajan tehtävänä on auttaa oppilasta ymmärtämään, kuinka uusi tieto voidaan liittää aiemmin opittuun tietoon ja tuttuihin tilanteisiin. Jotta tähän päästäisiin, opettajan on ohjattava oppilaita sanallisen ja ei-sanallisen viestinnän sekä malliesimerkin kautta.  Opettajan tarjoama tuki voi esimerkiksi olla erilaisia malleja, vihjeitä, osaratkaisuja, ääneen ajattelun mallinnuksia tai suoria ohjeita. Tutkimusten mukaan on hyödyllistä laatia tehtäviä, jotka/joissa:

  • motivoivat tai liittyvät oppijan mielenkiinnon kohteisiin
  • ovat riittävän yksinkertaisia
  • ohjaavat hieman työskentelyä, jotta oppilas voi keskittyä saavuttamaan päämäärän
  • tuovat selkeästi esille erot oppilaiden tuotosten ja haluttujen tulosten välillä
  • vältetään frustraatiota ja riskejä
  • selkeästi määritellään, mitä toiminnalta odotetaan

Lähde: Coffey,H.  (2011). Learn NC, K12 teaching and learning from the UNC School of Education, Scaffolding. Lainattu 21.9.2011 http://www.learnnc.org/lp/pages/5074#note1

 

Tutkimusten mukaan opettajat noudattavat kahdeksaa keskeistä suuntaviivaa suunnitellessaan oppitunteja, joissa hyödynnetään scaffolding menetelmää oppimisen tukena. Tällöin opettajat useimmiten:

  1. keskittyvät tehtäviä suunnitellessaan opetussuunnitelmassa esitettyihin tavoitteisiin
  2. määrittelevät kaikille oppilaille yhteisen tavoitteen
  3. tunnistaa oppilaiden yksilölliset tarpeet ja seuraa oppilaiden kehittymistä
  4. antaa yksilöllisiä ohjeistuksia, jotka vastaavat oppilaiden kykyjä ja taitoja
  5. kannustaa oppilaita keskittymään suoritettavaan tehtävään
  6. antaa selkeää palautetta, jotta oppilaat voivat tarkkailla kehitystään
  7. luo ilmapiirin, jossa oppilaat kokevat riskin ottamisen turvalliseksi
  8. edistää toimillaan sitä, että oppilaat ottavat vastuuta itsenäisestä opiskelusta

Lähde: Larkin, M. (2002). Using Scaffolded Instruction to Optimize Learning. ERIC Clearinghouse. ED 474 301, Coffey, H.  (2011) mukaan.

 

McKenzien (1999) mukaan scaffolding menetelmän kahdeksan keskeistä periaatetta opetuksessa ovat:

  1. Selkeä ohjeistus. Ohjeiden tulee olla riittävän selkeitä sekaannusten välttämiseksi. Ohjeistuksia laadittaessa opettajan tulee yrittää ennakoida mahdolliset epäselvyydet tehtävänannossa testaamalla tehtäviä etukäteen.
  2. Tarkoituksen selventäminen. Oppilaille selvitetään tehtävän tarkoitus mahdollisimman hyvin, jotta he olisivat motivoituneita työskentelemään päämäärän saavuttamiseksi. Koulututkielmissa perinteisesti painottuvan tiedonkerääminen sijaan scaffolding menetelmä painottaa oppilaan aktiivista roolia tiedon konstruoinnissa. Oppilaat ikään kuin rakentavat olemassa olevien ennakkokäsitystensä ja uuden tiedon välille siltoja lisäämällä, laajentamalla ja jalostamalla aiempaa tietämystään.
  3. Pitää oppilaat oikealla tiellä. Tehtävien tulee olla selkeästi rajattuja, jäsenneltyjä ja ohjattuja. Ne antavat liikkumatilaa oppilaalle, mutta eivät liiaksi, jottei oppilas harhautuisi epäoleellisuuksiin. Oppilaat liikkuvat ikään kuin aidatussa puutarhassa polkuja on useita, mutta ei ole vaaraa eksyä viidakkoon.
  4. Odotusten selventäminen. Oppilaille esitellään selkeästi määritellyt kriteerit erinomaisen työn vaatimuksista, jotta oppilaat kykenevät arvioimaan, milloin heidän työpanoksensa on riittävä.
  5. Ohjeistaa käyttämään keskeisiä lähteitä. Internetin tietotulvaa uhkaa hukuttaa oleellisen tiedon epäoleellisen alle. Opettaja auttaa oppilaita löytämään keskeisiä lähteitä, jotta internetissä vaeltelun sijaan oppilaat voivat kohdistaa energiansa tiedon tulkitsemiseen ja analysointiin.
  6. Epävarmuuksien, hämmennysten ja pettymyksien vähentäminen. Huolellisella tehtävien suunnittelulla ja testaamisella pyritään välttämään mahdollisimman pitkälti häiritseviä tekijöitä.
  7. Tehokkuuden lisääminen. Fokusointi ja selkeästi jäsennelty tehtävä auttaa oppilasta keskittämään voimavaransa tehtävän ratkaisemiseen ja tuloksia saadaan nopeasti ja tehokkaasti.
  8. Kiihtyvä vauhti. Työ etenee kiihtyvällä vauhdilla, kun voimavarat kanavoidaan keskeisiin asioihin. Syntyy ikään kuin ajatusten lumivyöry, jonka kautta syntyy oivalluksia ja ymmärrys asiasta karttuu. Oivallukset synnyttävät uusia ajatuksia, jotka puolestaan synnyttävät uusia oivalluksia.

McKenzie, J. (1999). Scaffolding for Success, From Now On, the Educational Technology Journal, 9 (4). [Sähköinen versio] Lainattu 21.9.2011 http://fno.org/dec99/scaffold.html

Mian mietteitä (paljon olittekin jo sanoneet samoja ajatuksia)... Oppilaiden itsenäisempi ja aktiivisempi ote opiskeluun edistää oma-aloitteisuuden kehittymistä, joka puolestaan on tärkeä taito elinikäistä oppimista ajatellen. Onnistuessaan scaffolding tehostaa oppimistapahtumaa, koska silloin voidaan keskittyä tärkeisiin periaatteisiin ja tuottaa uutta tietoa nopeasti. Jos opettaja onnistuu laatimaan oppilaan kiinnostuksen kohteisiin liittyviä käytännönläheisiä tehtäviä, motivoi se todennäköisesti oppilaita opiskelemaan tehokkaammin. Etuna on myös yksilöllisen ohjauksen mahdollisuus, joka vastaa jokaisen oppilaan yksilöllisiä tarpeita ja näin ollen edistää oppimista. Toisaalta yksilöllinen näkökulma lisää merkittävästi opettajan työtaakkaa. Menetelmä hyödyntäminen onnistunee parhaiten tutussa ryhmässä (sama opettaja useissa aineissa, usean vuoden ajan), mutta esimerkiksi yläluokilla oppilaan tuntemus on suuri haaste. Aineenopettajalla voi olla useita uusia luokkia lyhyen ajanjakson sisällä (nykyään yläluokillakin opetus tapahtuu usein jaksoissa), ja näin ollen opettajan on vaikea, joskus jopa mahdotonta, tietää ja tunnistaa kaikkien oppilaiden yksilölliset tarpeet ja kyvyt. Lisäksi aineenopettajan on vaikeampaa saada kokonaiskuvaa oppilaan taidoista - hän ikään kuin tarkkailee oppilasta vain yhdestä vinkkelistä, oman opettamansa aineen näkökulmasta, eikä samalla tavoin pysty näkemään oppilaan lahjakkuuksia, jotka tulevat paremmin esille jonkun toisen oppiaineen puitteissa (matemaattinen lahjakkuus, taiteellisuus yms.) Ollakseen riittävän hyvin perillä siitä, miten oppimisprosessi etenee, on opettajan oltava aktiivinen tarkkailija ja hänellä tulee olla eräänlaiset "tuntosarvet", jotta hän osaisi tarjota ohjausta ja tukea juuri oikeaan aikaan. Lisäksi opettajan tulee kyetä selvittämään ja arvioimaan oppilaiden aiempi osaaminen ja aiempi tietämys opetettavasta aiheesta mahdollisimman tarkasti, jotta hän voi suunnitella juuri oikeantyyppisiä tehtäviä. Onko opettajilla tarpeeksi tehokkaita keinoja selvittää näitä ennakkoajatuksia? Hukataanko mahdollisuuksia oppia jos tehtävät ovat liian vaikeita / liian helppoja? Kaiken kaikkiaan kysymykseksi nouseekin, onko opettajilla scaffolding -menetelmän hyödyntämiseen riittävästi aikaa ja voimavaroja sekä riittäviä taitoja ja valmiuksia?

Discuss & brainstorm

Only members of this wiki are allowed to contribute to discussions. If you would like to participate in the discussion, send a membership request.