Tuulan tuumingit
Mitä scaffolding tarkoittaa?
Scaffolding on oppimisen oikea-aikaista tukemista. Oppija etenee omien taitojensa äärirajoilla, ja häntä neuvotaan vain silloin, kun hänen omat taitonsa eivät riitä tehtävän suorittamiseen täysin itsenäisesti. Usein puhutaankin minimaalisen avun periaatteesta. Scaffolding eli oppimisen oikea-aikainen tukeminen perustuu Vygotskyn käsitteeseen lähikehityksen vyöhykkeestä (zone of proximal development, ZPD). (http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_8/kasitehakemisto.htm)
Scaffoldingin avulla oppilasta autetaan ylittämään omat rajansa ja saavuttamaan sellaista, mihin hän ei arvellut pystyvänsä. Oppilaan oma ajattelu ja työskentely ovat keskeisiä prosesseja ja häntä neuvotaan vain, kun hän ei enää osaa jatkaa itse eteenpäin. Opetusmenetelmää ei automaattisesti kohdennetakaan jokaiseen oppilaaseen, vaan heihin, jotka sitä tarvitsevat kulloisessakin oppimistilanteessa. Kun oppilas on saavuttanut oppimistavoitteensa, tuki häviää ja oppilas jatkaa eteenpäin. Scaffoldingin yhteydessä puhutaan usein minimaalisen avun periaatteesta. Oppiminen scaffolding-menetelmällä perustuu vuorovaikutukseen ja keskusteluun, mitkä ovat yhteisöllisen oppimisen tärkeitä elementtejä. Kuten muistamme oppiminen täällä wikissä työskennellen perustui samoihin asioihin. (Maahanmuuttajan osaamisen tunnistaminen, 2010, 36.)
Opettajan tehtävänä on valita mitä scaffolding -menetelmiä hän käyttää opetuksessaan. Kasvattaja/opettaja suuntaa oppilaan huomion tehtävän ratkaisun kannalta relevantteihin seikkoihin ja osoittaa työskentelyn päämäärän eli tavoitteen, johon pyritään. Oppimistilanteen tulisi pysyä tarpeeksi haastavana ja monimutkaisena, jotta oppilas ei väsy liian vaikeaan tai toisaalta turhaudu liian helppoon työskentelyyn. Kun oppilas etenee opiskelussaan, hänelle annetaan jälleen hieman edellistä haastavampi ongelma, jota hän voisi "venyä", kypsyä oppimisensa mukana.
Mitkä opettajan scaffolding toimet kiihdyttävät ja helpottavat oppimista?
Day ja Cordon (1993) kehittelivät scaffolding-metodin. Se koostui viidestä tuen tasosta, jotka vähitellen vähensivät annettua oppimisen tukea. Oppimisen tukeminen käsitti helppoymmärteisiä ja yksinkertaisia neuvoja. Jokaisella harjoituksella arvioitiin oppilaan tiedonhallintaa opetettassa aineessa. Oppilaan suorituksen perusteella opettaja päätti scaffoldingin asteittaisesta vähentämisestä tai toisaalta pitämisestä ennallaan. Tätä scaffolding-mallia on hyödynnetty esimerkiksi teknologiapainotteisissa opinnoissa, joissa mallia on helppo noudattaa ja lisäksi se tarjoaa runsaasti tutkimusmateriaalia. (A mobile learning system for scaffolding bird watching learning, 2003,3.)
Scaffolding voidaan luokitella Kao ja Lehmannin (1997) mukaan seuraavasti:
- Hierarchical component skills: Ohjaaja hajottaa tavoitteen hierarkkisiksi osatekijöiksi=osatekijöiden peräkkäiseksi järjestelmäksi oppijan kyvyn ja tehtävän luonteen mukaan. Oppilas etenee asteen kerrallaan.
- Decreasing support levels: Opettajan tiedettävä minkälainen tuki on kulloisessakin tilanteessa oppimisen kannalta tärkeää ja sen perusteella hän voi säätää sopivasti vähenevän tuen.
- Repetitive authentic practice: Samojen taitojen toistuva harjoittelu eri olosuhteissa tai yhteyksissä.
- Ongoing assessment: Tehtävän suorittamisen ja annetun tuen arvioiminen. Jos oppilas etenee hyvin, tukea vähennetään; jos oppilaalla on vaikeuksia, tukea lisätään.
Lintujen tutkimisesimerkki scaffoldingista.
(A mobile learning system for scaffolding bird watching learning, 2003. Y.S. Chen, T.C. Kao, J.P. Sheu)
Minkälaisia scaffolding-keinoja opettaja voi käyttää?
- Opetettava asia pilkotaan pienemmiksi kokonaisuuksiksi
- kognitiivisien prosessien selittäminen; opettaja voi ajatella ääneen
- ryhmätyöskentely, yhteisöllinen oppiminen
- neuvominen, kyseleminen, vihjeiden antaminen, mallintaminen,
- pohjatietojen aktivoiminen, strategioiden ja työjärjestysten luominen
- oppilaan stressitason laskeminen
Opettajan on suunniteltava käyttämänsä tukitoimet tarkasti etukäteen. Kullekkin oppilaalle on räätälöity omat scaffoldingit. Avoin keskustelu oppilaiden ja opettajan välillä minimoi väärinkäsitysten ja-tulkintojen mahdollisuuden. Jotta scaffolding onnistuisi, on ensi arvoisen tärkeää tietää oppilaan tiedon taso ja kyvyt. (What is scaffolding in teaching,
http://www.ehow.com/facts_5162695_scaffolding-teaching.html)
( Emerging perspectives on learning, teaching and technology, http://projects.coe.uga.edu/epltt/index.php?title=Scaffolding)
Vygotsky
Vygotsky suggests that there are two parts of a learners developmental level: the actual developmental level and the potential developmental level. The zone of proximal development is the distance between the actual developmental level as determined by independent problem solving and the level of potential development as determined through problem solving under adult guidance, or in collaboration with more capable peers (Vygotsky, 1978, p. 86). The zone of proximal development (ZPD) can also be described as the area between what a learner can do by himself and that which can be attained with the help of a more knowledgeable other adult or peer. The more knowledgeable other, or MKO, shares knowledge with the student to bridge the gap between what is known and what is not known. Once the student has expanded his knowledge, the actual developmental level has been expanded and the ZPD has shifted. The ZPD is always changing as the student expands and gains knowledge, so scaffolded instruction must constantly be individualized to address the changing ZPD of each student.
Perustuu Vygotskyn ajatukseen oppijan kahdesta kehityksellisestä tasosta: tämänhetkinen taso ja potentiaalinen (mahdollinen) kehityksellinen taso. Lähikehitysvyöhyke on näiden kahden tason välinen etäisyys, kun tämänhetkinen taso määritellään itsenäisenä ongelmanratkaisutaitona ja potentiaalinen taso aikuisen ohjauksessa tapahtuvana ongelmanratkaisuna eli ohjattuna taitona tai yhteistoiminnallisena toimintana ikätovereiden kanssa. Lähikehitysvyöhykkeen voidaan myös ajatella olevan opiskelijan omaehtoisen toiminnan ja tuetun toiminnan välinen alue.
It was Vygotskys belief that good learning occurs in the childs zone of proximal development. Important to teaching in the ZPD is the determination of what the student can manage on his own and to allow the student to do as much as possible without any assistance. Fading is the process of gradually removing the scaffolding that was put into place for the child until it is completely gone. Eventually, the child internalizes the information and becomes a self-regulated, independent learner. (For a more thorough look at Vygotskys theories and his works relating to ZPD and MKO see the chapter in this e-book entitled Vygotskys Constructionism.)
Until students can demonstrate task mastery of new or difficult tasks, they are given more assistance or support from a teacher or a more knowledgeable other (MKO). As the learner moves toward mastery, the assistance or support is gradually decreased in order to shift the responsibility for learning from the MKO to the learner (Larkin, 2002). Zhao and Orey (1999) summarize, scaffolding is a metaphor to characterize a special type of instructional process which works in a task-sharing situation between the teacher and the learner. The authors further delineate this basic idea into two key aspects (or rules): (a) help the learner with those aspects of the task that the learner can not manage yet; and (b) allow the learner to do as much as he or she can without help (p. 6).
Pohdintaa
Tuulan tuumailuja...
Onnistunut scaffolding perustuu oppilaan tason ja kykyjen tuntemiseen. Oppimisen tuki on oikea-aikaista, kun se auttaa oppilasta tehtävässään eteenpäin juuri silloin kuin oma usko on koetuksella ja luottamus tehtävän loppuun viemiseen on vähäinen. Tuen tarkoitus on saada oppilas suoriutumaan kykyjensä ylärajoilla; ideaalitapauksessa jopa hiukan sen yläpuolelta. Opettajan työn kannalta kiinnostavaa on scaffoldingin suunnittelu ja kohdentaminen sitä tarvitseville oppilaille. On totta, että kaikki oppilaat eivät tukea tarvitse tai vain hyvin vähäisessä määrin, toisille tuen tarve on suurempi. Onko opettajan tunnettava kaikki oppilaansa, jotta hän voi käyttää scaffolding-menetelmää opetustyössään? Sanoisin, että jossain määrin on tunnettava oppilas ja tiedettävä hänen tasonsa, mutta mielestäni se riittää. Opettajan ei tarvitse olla absoluuttinen ihmistuntija vaan hän voi myös kokeilla tuen antamista eri tavoin. Jos "tukirakenne" on asetettu liian korkealle, sitä voi kesken tehtävän teon mataloittaa, toisaalta siellä missä tukea ei tarvita lainkaan sen voi vaikkapa poistaa. Scaffolding-menetelmä voi itsessään olla väline oppilaan kykyjen tunnistamiseen, sen avulla oppilaan tiedon taso on mahdollista määrittää.
Poimintoja Stakesin tutkimuspaperista
"Tieto- ja viestintätekniikan avulla ikääntyviä ihmisiä autetaan selviytymään kotona turvallisesti mahdollisimman pitkään."
Tekniikka mahdollistaa uusien vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisen
- terveyden edistämiseen
- sairauden ja hoidon seurantaan ja ohjaukseen
- vertaistoimintaan ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen
Tvt:n hyödyntämisessä ikääntyvien ihmisten kohdalla korostuvat erityisesti itsenäistä selviytymistä tukevat ja asumisen esteettömyyttä ja turvallisuutta lisäävät teknologiset ratkaisut ja palvelut. (Stakes, s.37)
Yläsavolaisten keskuudessa tehdyn tutkimuksen tuloksia:
- TVT:n käyttö lujitti itsetuntoa
- lisäsi sosiaalisia vuorovaikutussuhteita
- antoi henkisiä virikkeitä
- vähensi ikävystymistä ja eristäytymistä
"Teknologiaa hyödynnettäessä on kunnioitettava ikääntyvän yksityisyyttä. Tulevaisuuden hyvinvointipalveluja suunniteltaessa ja käyttöönotettaessa on tieto ikääntyvien tarpeista tärkeää. Ikääntyvien mukaanottaminen kehittämisprojekteihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja opastaminen tieto- ja viestintätekniikan käyttöön vaikuttaa positiivisesti ikääntyvien asenteisiin teknologiaa kohtaan."
Yleisin viestintälaite matkapuhelin.
- keskustelut, asioiden hoito ja yhteydenotot, aikojen ja lippujen varaus
- tekstiviestit
- turvallisuutta lisäävä väline esim. marjassa ja sienessä
- turvapuhelimena kotona
Tietokone lähes yhtä usealla kotona kuin matkapuhelinkin, kaikki eivät sitä kuitenkaan käytä.
- Internetiä käytettiin tietolähteenä ja asioinnissa
- sähköposti yhteydenpitovälineenä
- Internet-puhelimen käyttö ulkomailla asuvien sukulaisten kanssa
- veikkaus ja pelaaminen netissä
- verkkoympäristöjen chatit
Haastatelluista 44% ei osannut tai halunnut käyttää tietokonetta hyvinvointipalveluissa, mieluummin puhelimen välityksellä.
Ikääntyvät olivat kiinnostuneita uuden teknologian tarjoamista mahdollisuuksista ja noin puolet haastatelluista olivat motivoituneita käyttämään tvt:aa. Näistä monet ilmaisivat tarpeensa koulutukseen ja opastukseen. He kokivat teknologian muuttuvan niin nopeasti, että taitoja täytyy päivittää jatkuvasti. Sopivana koulutuspalvelujen tarjoajana ikääntyneet nimesivät kansalaisopistot, jotka voisivat järjestää ikääntyneille suunnattuja tvt-kursseja. Henkilökohtaista opetusta ja neuvontaa myös toivottiin, erityisesti laitteiden käyttöön. Koulutuksen tulisi olla innostavaa, jotta uutta opittaisiin.
Harri...
Kalevan jutun mukaan 1.10.2011 Heli Väyrynen kirjoittaa, että terveyspalvelut menevät nettiin. Oulu on edelläkävijä Suomessa terveyspalvelujen tarjoajana netin välityksellä. Tällä hetkellä voi varata aikoja laboratorioon, lukea laboratoriotuloksia, viestitellä hoitajien ja lääkäreiden kanssa, seurata omia verenpainearvoja ja pitää liikuntakirjaa. Palvelut lisääntyvät vähitellen. Tässä on mahdollisuus iäkkäillä ihmisillä saavuttaa palveluita aiempaa paremmin. Tämänkin vuoksi olisi tärkeää osata käyttää tietotekniikkaa. Nettilpalvelut korvaavat puhelimen käyttöä.